Kuunpimennyksen kuvaaminen on jäätävää puuhaa - mutta kuva on saatu!

Ei varmaankaan kukaan ole välttynyt kuulemasta, että tänään aamulla oli kuunpimennys, sen verran ahkerasti siitä on media muistutellut. Kannanpa minäkin korteni kekoon.

Aamu oli aivan jäätävän kylmä. Riippuu tietysti sekin siitä, että keneltä kysytään, mutta minun mielestäni -18,6 oli aika paljon. Kuunpimennyksen ajankohta ei kuitenkaan pakkaslukemia kysellyt, joten ulos oli mentävä.

Näkyi se kuu kylläkin ihan makuuhuoneen ja myöhemmin olohuoneen ikkunastakin, mutta valokuvaamista varten oli pakko mennä pihalle. Kahvia kitusiin ja ihan hitokseen vaatetta päälle.

Olisi kyllä etukäteen kannattanut palauttaa mieleen kameran asetukset kuuta kuvatessa. Nimittäin ei ole kivaa kameraa säädellä pilkkopimeässä, sormet kohmeessa. Loppujen lopuksi minä en edes kunnollista kuvaa saanut. Paleli liikaa ja loppui kärsivällisyys.

Onneksi perheestä löytyy muitakin kuvaajia. 13-vuotias poikani kuvasi kamerallaan kuunpimennyksen ja antoi luvan julkaista otoksensa täällä minun blogissa.

Kuunpimennys 21.1.2019. Kuva: Perttu Hostikka

Ja se minun versio. Häpeän.

On se siellä... Pitkällä putkella kuvatut meni pilalle, kun en käyttänyt jalustaa. Lyhyemmällä putkella lopputulos oli tämä. Kannattiko edes julkaista.

Onneksi pojasta polvi paranee ainakin mitä kuukuvaukseen tulee. Mutta kuka ihme keksi tuolle nimen superverisusikuu?! En ymmärrä.

Kirpsakkaa pakkaspäivää!

Katariina <3