Kuuntelussa: Jarkko Ahola, Romanssi

Jarkko Ahola, Romanssi.

Jarkko Ahola. Parempaa ääntä saa hakea ja voin kertoa, että ei löydy. Sillä minun mielestäni Aholan lauluääni on kiistatta parempi kuin kenelläkään muulla suomalaisella artistilla. Hevilaulaja, jonka äänellä laulettuna voisin kuunnella vaikka Pikku Kakkosen tunnaria muutaman tunnin.

Jarkko Aholan omia bändejä, AHOLAa ja Teräsbetonia en ole enempiä kuunnellut, mutta miehen sooloura on tehnyt suuren vaikutuksen. Ensimmäistä kertaa olin kuuntelemassa häntä livenä Haminassa vuonna 2014. Kyseessä oli Queen-konsertti Laivaston ja Ilmavoimien orkestereiden kanssa. Teki lähtemättömän vaikutuksen.

Queen-konsertti kesällä 2014. Kännykällä kuvattu, mutta ihan kelvollinen otos.

Toissa syksynä kävin mieheni kanssa Savoy-teatterissa Aholan My Way -kiertueen konsertissa. Jälleen olin erittäin vaikuttunut ja hyvissä fiiliksissä. Tämän muuten näkee siitä, että iho menee kananlihalle. Koen olevani jollain tasolla erityisherkkä, koska liikutun hyvin herkästi ja vaikutun upeasta musiikista ja muista taiteellisista teoksista todella vahvasti, jos se kolahtaa kunnolla. Lisää herkistymisiä on tiedossa, sillä minulla on meille liput odottamassa kyseisen artistin joulukonserttiin 17.12. Kallion kirkkoon.

Joululevyjä Ahola on soolouransa aikana tehnyt kaksi: Ave Maria, Joulun klassikot vuonna 2012 ja Suojelusenkeli, Joulun klassikot vuonna 2014. Molemmat levyt ovat joulun aikaan ahkerassa soitossa. Tuota kakkoslevyä tosin olen kuunnellut muulloinkin niiltä osin, mitkä eivät ole joululauluja.

Viime kesänä sain kuulla, että Jarkolta on syksyllä tulossa uusi levy. Olin ihan innoissani, sillä julkaisuajankohdasta päättelin, että joululevy olisi taas valmisteilla. Olin niin väärässä. Lähempänä julkaisua alkoi kuulua, että olisi tulossa klassikoita sisältävä coverlevy. Tuosta en vielä hätkähtänyt, mutta kun virallisilla fb-sivuilla annettiin vihjeitä tulevan levyn kappaleista ja viimein levyn nimen paljastuttua Romanssiksi olin aika sanaton. En tiennyt mitä ajatella.

Koitti hetki, jolloin levyltä julkaistiin ennakkoon kappale Minä olen muistanut. Kuuntelin sen Youtubesta, enkä edelleenkään tiennyt mitä ajatella. Olo oli aika tyhjä, pettynytkin. Että tuollaista tulossa. Levy julkaistiin 18.11. ja eilen koitti se odotettu päivä, jolloin sain levykäisen käteeni.

Kuva: Jarkko Ahola, Romanssi -levyn kansi.
Biisilista levyn takakannesta.

Koitti viimein ilta, kaikki muut nukkuivat ja oli aivan hiljaista. Laitoin levyn cd-soittimeen ja aloin kuunnella. Suotta olin ollut huolissani, turhaan olin pelännyt, että nyt on levyllinen kamaluuksia purkitettu.

Kappaleita säestää muusikoiden ohella myös sinfoniaorkesteri ja sovitukset ovat enemmän kuin kohdallaan. Ja se ääni!! Voi veljet, että se on upea. Muutaman kappaleen haluan nostan tässä esille.

Ensimmäisenä levyn nimibiisi Romanssi. Kaikkihan tietää, että se on elokuvasta Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Minusta se oli lapsena nolo kappale, johtuen tuosta etunimiyhtäläisyydestä. Sittemmin siitä on tullut kaunis kappale, johtuu kai siitä, kun minulla on nyt tuo oma kreivi rinnallani. Aholan tulkinta ylittää alkuperäisesityksen mennen tullen.

Mielestäni levyn heikoin kappale on Minä olen muistanut. Tulkinnassa ei ole mitään vikaa, se on erittäin voimakas nousten välillä todella vahvoihin lukemiin artistin vahvan äänen päästessä oikeuksiinsa. Vika ei ole myöskään kappaleessa, se vika on minussa. En ole päässyt yli alkuperäisesityksestä vuodelta 1989. Silloin se niitti suurta suosiota Kim Lönnholmin esittämänä, mutta minun korviani se särki suuresti. Ja särkee edelleen.

Levyn kaunein kappale on ehdottomasti Muisto vain jää. Orkesteri soittaa upeasti ja taustalla laulaa kuoro. Kyseessä ei ole mikä tahansa kööri, vaan lapsikuoro. Levyn tiedoissa lukee Kaisaniemen ala-asteen 5c. Niin kaunista.

Levy kokonaisuutena aiheutti niin voimakkaan herkistymisen, että kyyneleet virtasivat useampaan otteeseen. Hiljaa mielessäni mietin, että tähänkö se menee etten pysty levyä kyynelittä kuuntelemaan koskaan. No nyt on kuunneltu moneen kertaan, enää en vetistele, mutta musiikkikokemus on joka kerta yhtä vaikuttava.

Itkijänainen täällä.

Katariina <3

Konserttikuvaa lukuunottamatta kuvat Jarkko Aholan Romassi -levyn etu- ja takakansista.