Linnanmäellä - kuvia ja tunnelmia

Terve vaan kaikille!

Tuli käytyä perjantaina pääkaupungissa. Matka alkoi kosteissa tunnelmissa - vettä satoi täällä Kaakonkulmalla ihan saavista kaataen. Startatessa meistä kukaan ei tiennyt onko kohteena Linnanmäki vaiko Vantaan Superpark. Molemmissa on luvattu lasten kesäloman aikana käydä, joten auton keula kuitenkin osoitti oikeaan suuntaan... Matkan varrella oli todella uhkaavan näköisiä pilviä ja runsasta sadetta, mutta niin se vain pääkaupunkiseudun lähestyessä alkoi saa seljetä ja taivas kirkastua. Siispä Lintsille!

Ei matkaa ilman omaa lehmää ojassa... Poikkesimme Vantaalla koko perheen voimin Ikeassa katsastamassa olohuoneen tulevaa kalustusta. Siinä sitten tallustimme koko seitsenhenkinen perhe jonossa, kuin sorsaperhe poikasineen. Jestas, että osaa olla sokkeloinen kauppa! Lattian nuolia seuraamalla sieltä selvittiin pois, kunhan ensin oli tallustettu jokainen käytävä. Aika nokkelaa kävelyttää asiakas koko kaupan läpi, jotta ulos pääsee ja laittaa siihen kävelyreitin varrelle kaikenlaisia houtuksia. Pysyin lujana, enkä sortunut!

Ja lisää lehmiä ojassa. Olin nimittäin katsonut valmiiksi makuuhuoneeseen uuden lipaston ja sen sijainnin varastossa. Mies lähti lasten kanssa autolle ja minä siitä sitten sukkelaan hakemaan unelmien kohdetta mamin tykö. Mielessäni ajattelin, että menen ja kannan kainalossa paketin kassalle. Menin ja en kantanut. Täyspuinen tuote oli sitä sorttia painoltaan, ettei sitä yksi nainen kantanut mihinkään. Hikikarpalot kihosivat otsalleni, kun mietin joutuvani hakemaan tavarakärryt sieltä kaupan alkupäästä, jonne matkaa tuntui olevan muutama kilometri. Onneksi pelastus oli tällä kertaa kulman takana. Siinä retuuttaessani painavaa pakettia kärryyn ja lykkiessäni koko komeutta kohti edessä kiemurtelevaa kassajonoa, ymmärsin itsepalveluvaraston syvimmän merkityksen.

Selvittyäni pois Ikean kauhuista suuntasimme Linnanmäelle. Voi miten onnellinen olinkaan siitä, että minun ei tarvinut ajaa. Ei, en minä liikennettä pelkää. Ongelmana on suuntavaisto, tai siis sen puuttuminen. Minun neuvoillani voisi päätyä vaikka Turkuun, joten pidin ajo-ohjeet omana tietonani. Hyvä niin. Perillä kohteessa paistoi aurinko, eikä sadepilvistä tietoakaan. Alkupäivän sadesää oli varmaan tehnyt monen suunnitelmiin muutoksia, sillä huvipuistossa oli väljää eikä laitteisiin tarvinut liiemmin jonotella. Kaikki muut ottivat rannekkeet, paitsi minä. Minua huimaa jo heppakarusellissa, joten minun osani oli olla seuralaisena, lapsenvahtina ja valokuvaajana. Tällä kertaa en ostanut edes paria laitelippuakaan itselle. Tiedättekö mitä maksaa, kun kuudelle hengelle ostaa rannekkeet? Se tekee 234e. Yritin saada paljousalennusta tai ryhmäalennusta, mutta eivät suostuneet siihen. Ei sitten, ainahan voi kysyä kuitenkin.

Muun perheen ollessa laitteissa, minulla oli aikaa valokuvata. Voi että miten nautin siitä! Ai niin, kävin minä yhdessä laitteessa. Linnanmäellä kun on myös ilmaislaitteita, joihin pääsemme myös me onnettomat, joilla ei ole omaa ranneketta.

Minulle sopiva kiituri.

Laitan tähän seuraavaksi kuvia Linnanmäeltä. Klikkaamalla saa suuremmaksi.

Rinkeli
Kehrä
Karuselli
Ketjukaruselli
Iloa silmälle ja valokuvaajalle.

Koko ajan sain olla varuillani. Minulla on nimittäin taipumus saada lokinpaskat päähäni. Olen sen joutunut pari kertaa kokemaan ja voin kertoa, että se ei ole mukava tunne. En suosittele kenellekään.

Pusupolku

Kello alkoi olla jo kahdeksan ja käynnistyi huvipuiston viimeinen aukiolotunti. Käynnistyi myös hirmuinen nälkä, joka hoitui mahtavilla makkaraperunoilla. Nam. Siinä sitten vesisateessa ja tuulessa söin kylmettynyttä annostani. Oli nimittäin käynnistynyt myös vesisade aurinkoisen huvipuistorupeaman päätteeksi. Oli aika lähteä pois.

Kysyimme takapenkkiläisten toiveita. Halusivat munkille. Minä siihen ihmettelemään, että justiinhan sitä syötiin. Ei, ne halusivat kylämunkille, vanha ei vaan taaskaan tajunnut. Tunsin olevani jäännös dinosaurusten ajoilta, keski-ikäinen. Sitä saa mitä tilaa, joten lähdimme ajelemaan kohti keskustaa. Keskusta tarjosi sateisia näyteikkunaostoksia auton ikkunasta tiiraillen.

Sateista näyteikkunaa.

Alkoi tehdä mieli kahvia. Siinäpä sitä olikin haastetta perjantai-iltana yhdeksän jälkeen etsiä paikka, jonne voisi mennä perheen kanssa ilman, että joutuu keskelle oluttuoppeja ja nousuhumalassa olevia kansalaisia. Viimein tuntui onnistavan, löysimme ihan oikean kahvilan. Auto parkkiin ja jonossa ovesta sisälle. Meille ei myyty. Pilkku oli tullut kuulemma puoli kymmeneltä. Olimme kaksi minuuttia myöhässä! Sade oli tauonnut hetkeksi, joten jäimme katselemaan hanhiperheiden touhuja. Heillä tarjoilu pelasi, ruoho oli vihreää ja kakkapötköjen määrästä päätellen sitä oli myös riittävästi.

Valkoposkihanhi poikasineen.

Kotimatka alkoi sateisissa tunnelmissa. Sade kuitenkin lakkasi taas ja näkyville tuli todella ihana auringonlasku. Voi miten vaikeaa se on tällaisen höppänän istua moottoritiellä auton kyydissä, kun kamera polttelee käsissä, mutta kuvaamaan ei pääse. Siinä sitten niska kenossa katselin taakse jäävää laskevaa aurinkoa ja tavoilleni uskollisena hihkuin "Hei katsokaa! Näettekö?!!" Mieheni tietää, että emäntä ei rauhoitu, ennen kuin kuvat on saatu. Pysähdyimme huoltoasemalle ja minä olin aivan innoissani kuvaamassa taivaan punerrusta ja oranssiksi värjääntyneitä vesilammikoita.

Vt7 auringonlaskun sävyissä.
Kauneuden voi löytää myös lätäköstä.
Lätäkkömaisemaa <3

Matka jatkui edelleen taivaan sävyjä tiiraillen. Onneksi koitui kuljettajan vaihto, jonka takia taas piti pysähtyä. Siellä minä kyykistelin vallin päällä kuvaamassa, housunpolvet sateen kastelemasta ruohosta läpimärkinä.

Apilat auringonlaskussa.
Näihin kuviin ja tunnelmiin oli hyvä lopettaa kuvaaminen.

Aamulla nukutti pitkään, heräsin keittiöstä kuuluvaan kolisteluun. Mieheni siellä kasasi minun ostamaa lipastoa. Hänkin sai tuntea mitä on äärimmilleen viety itsepalvelu ja minimiin viety pakkaustila. Oli nimittäin sen verran pientä silppua pahvilaatikosta paljastunut. Kovinkaan montaa kirosanaa ei kuulunut, joten oli se ihan helppo kasata - ainakin näin sivustaseuraajan silmin. 

Mukavaa maanantaita juuri Sinulle, se on juhannusviikko nyt! <3