Lokki - vaikuttava teatterielämys Lappeenrannassa

Minulla oli ilo päästä taas kulttuurin äärelle, tällä kertaa teatteriin. Kyseessä oli Anton Tšehovin Lokki, josta kerron enemmän tuonnempana. Tällä kertaa kohteena olikin Lappeenranta, minulle ihan uusi teatterikaupunki. Ja aika erilaista se olisi ihan kenelle tahansa, nimittäin teatterin sijainti on jotain ihan uutta, suorastaan nerokas.

Lappeenrannan kaupunginteatteri sijaitsee kauppakeskus IsoKristiinassa. Miettikää nyt - voi majoittua, shoppailla, ruokailla ja nauttia teatterielämyksestä ihan saman katon alla. Ei haittaa räntäsateet eikä Suomen kylmänkoleat kesäillat. Minulla tosin jäi tällä kertaa shoppailut väliin, mutta näytökseen sitten keskityinkin sitä suuremmalla tunteenpalolla.

"Jos sinä ikinä tarvitset minun elämääni, niin tule ja ota se!"

Teatterin aulan taideteos.
Näkymä suoraan kauppakeskuksen käytävälle.

Ja tarvitseeko edes sanoa, että olin myöhässä jälleen kerran... Että sitä häpeän määrää rynnistäessäni aulaan kysymään pääseekö vielä sisälle. Ystävällinen vahtimestari sanoi, että onnistuu kyllä. Hän veisi portaikon kautta katsomon ylätasanteelle ja siellä ensimmäisille vapaille paikoille. En tiennyt iloitako siitä, että pääsi eri reittiä kuin ne muut katsojat, vai vajotako entistä syvempään nolotuksen tilaan. Ei siinä kamalasti häpeilemään kuitenkaan ehtinyt, sen verran rivakkaa oli korkkarijuoksu tälläkin kertaa. Kummasti siinä ohi vilistävien kylttien "Märkänousu"-teksti muuttui silmissä "Märkähousuksi". Onneksi ei kuitenkaan kirjaimellisesti. Älkää kysykö, en tiedä mitä märkänousu tarkoittaa, mutta LVI-juttuihin se jotenkin liittyy.

"Enpä ehdi ajatella rakkautta, kun uudet huolet hautaavat entiset!"

Lopulta esityksestä ei jäänyt näkemättä kuin noin viitisen minuuttia. Sinänsä harmillista, koska olisin sen ihan alunkin halunnut nähdä. Kyseessä oli siis Anton Tšehovin kirjoittama Lokki (vuodelta 1895). Voin vakuuttaa, että näytös on kaukana perinteisestä näytelmästä. Tšehovin kirjoitustyyliin kuului keskittyä teksteissään juonen sijasta henkilöhahmojen sisäisiin tapahtumiin loppuratkaisun jäädessä usein kertomatta tai vihjeiden varaan, jolloin lukijan tunnetajulla ja päättelyllä on suuri merkitys. Juuri tämä tekee kokemuksesta jokaiselle erilaisen, jokainen voi nähdä asiat omalla tavallaan, ehkä myös samaistuen, lohtua saaden.

"Minä olen jo viisikymmentä, on jo myöhäistä muuttaa elämääni!"

Lokin ensiesitys vuonna 1896 ei mennyt ihan putkeen, vaan Tšehov joutui kokemaan yleisön pilkkaa. Yleisö kun oli odottanut farssia, näyttelemisen suuntaa, jota yleisesti teatteri-ilmaisussa käytettiin. Lokin menestystarina nousi kuitenkin pian siivilleen Moskovan Taiteellisen Teatterin tuottamana ja tuo liito tuntuu kantavan aina tänne 2000-luvulle asti. Kyseessä on nimittäin yksi tämän päivän tunnetuimmista Tšehovin teoksista.

Mistä Lokki kertoo?

Anton Tšehovin Lokki on yksi venäläisen näytelmäkirjallisuuden tunnetuimmista klassikoista. Sen tapahtumapaikkana on Sorinin maatila, jossa joukko ihmisiä viettää joutilaana kesäänsä.
Klassikkonäytelmän teemat ovat hämmentävän ajankohtaisia tänäänkin: uuden ja vanhan ajattelun kohtaaminen ja niiden väistämätön konflikti, toiveet paremmasta tulevaisuudesta, rakastuminen toiseen ihmiseen ilman vastarakkautta ja nuorten kasvaminen ulos vanhempien ihanteista. Lokki on ajaton kuvaus ihmisyyden moninaisuudesta. Ihanteet ja tavoitteet muuttuvat, mutta muuttuuko ihminen silti koskaan? Tšehovin roolihahmoissa voimme tunnistaa itsemme. Se saattaa pelottaa, itkettää, raivostuttaa – ja naurattaa.

Edellämainittu on suora lainaus näytelmän kuvauksesta Lappeenrannan kaupunginteatterin verkkosivuilta. Nimittäin tuohon se kiteytyy ja esityksen nähneenä voin kaiken myös allekirjoittaa. Lokista sanotaan, että jokainen katsoja voi tunnistaa roolihenkilöistä itsensä. Niin kävi minullekin siinä kohdassa, kun Irina Arkadinalta meni hermo kesänviettoon ja hän huusi suoraa huutoa lähtevänsä välittömästi takaisin kaupunkiin.

Väliajalla. Suuri suositus tälle kinkkutäytteiselle piirakalle, erittäin hyvää. Väliajan tarjoilut voit tilata ennakkoon, jolloin vältyt jonottamiselta.

"Kukin kirjoittaa niin kuin tahtoo ja osaa!"

Lokin on ohjannut Lappeenrannasta kotoisin oleva Marjo-Riikka Mäkelä. Hän toimii Hollywoodissa ohjaajana, näyttelijäntyön valmentajana ja opettajana ja on erikoistunut Mihail Tšehov -näyttelijäntyön tekniikkaan. (Mihail oli näytelmäkirjailija Anton Tšehovin veljenpoika.)  Ei olisi paremmin voinut ohjaajavalinta osua.

"Kirjoittakaa vain siitä, mikä on tärkeää ja ikuista!"

Teatterin seinälle on kehystetty henkilöstön kuvat.

Käykää itse katsomassa, Lokki on ohjelmistossa aina 19.5. asti.
Minulle ainakin jäi esityksen jälkeen hyvin vaikuttunut olotila.

”Tuli mieleen pikku kertomuksen aihe: järven rannalla on lapsesta pitäen asunut nuori tyttö; rakastaa järveä lokin lailla ja on onnellinen ja vapaa kuin lokki. Mutta sattuipa tulemaan mies, huomasi lokin ja nitisti joutessaan.”

Ablodien aika.

Tekstin sitaatit Lokki -näytelmästä.

Hyödyllisiä linkkejä:

Lokin esittely ja esitysaikataulu
Lokin teaser-video
Lappeenrannan kaupunginteatterin verkkosivut
Kauppakeskus IsoKristiina

"-Ehkäpä rakastuminen onkin normaalitila. Rakastuneina olemme sitä mitä meidän tulisi olla."
Anton Tšehov 

Katariina <3