Lomalla Lapissa, osa 1 - Kaakonkulmalta Lappiin yhdellä istumalla

Meillä päätökset tehdään nopeasti. Viime viikonloppuna mies alkoi ehdotella, että lähdettäisiin Lappiin. On hän siitä aiemminkin puhunut, mutta minä olen aina ollut ehdottomasti sitä mieltä, että sellaista automatkaa en näin ison katraan kanssa istu. Niin siinä kuitenkin sitten kävi, että minä sanoin tahdon, kuten papin edessä aikoinaan ja matkan suunnittelu sai alkaa.

Vai onko se suunnittelua, jos ainoastaan tietää, että lähtö on maanantai-iltana, mutta kohde ei ole vielä lähtöpäivän iltapäivänäkään tiedossa? Hieman nolotti soitella maanantaiaamuna lasten kouluihin loma-anomusten takia. "Tämä tulee nyt vähän äkkiä, mutta niin se tuli meillekin. Lähdettäisiin tänään Lappiin ja pojat tarvitsisi viikon lomaa..." Ymmärtäväisiä onneksi olivat ja loma myönnettiin. Niin se vaan on, ettei yrittäjäperheessä pysty lomia ja reissuja suunnittelemaan pitkällä aikavälillä, vaan on lähdettävä, kun tilanne sen sallii. Muuten jää menemättä. Hillitön pakkaaminen ja vaatteiden miettiminen oli tosiasia, hiki siinä tuli. Tuskanhiki.

Tarkoitus oli lähteä ajamaan pohjoista kohti klo 21. Kolme varttia petti aikataulu. Kohde oli sentään jo selvillä: Ylläs. Tosin majoituksesta ei vieläkään täyttä varmuutta. Minä otin ensimmäisen ajovuoron hoitaakseni. Kovin hiljaista oli maantiellä, raskasta liikennettä jonkin verran. Pakkaslukemat oli päälle kahdenkymmenen. Voitte kuvitella miten noissa lukemissa säväyttää käydä kyykkypissalla pusikossa. Väsymys siinä ainakin katoaa ihan hetkessä.

Ajelimme Taavetin ja Mikkelin kautta halki Suomen. Yöllä kun liikkuu, niin mikään muu ei ole auki kuin kuljettajan silmät. Kaikki kahvilat olivat tietenkin kiinni, enkä ollut ymmärtänyt pakata kahvia termospulloon mukaan. Pari suklaapatukkaa sentään oli, mutta ei niistä iloa kovin pitkälle riittänyt. Minä ajoin muutaman ensimmäisen tunnin ja sen jälkeen siirryin nukkuvien puolueeseen repsikan istuimelle. Niistä unista jäikin sitten elinikäiset traumat - on nimittäin karmaiseva tunne säpsähtää hereille, huomata auton liikkuvan ja luulla että itse olet kuljettajana. Jumankauta miten pumppu hakkasi, sitä saikin sitten tovin rauhoitella. Enää en uskaltanut silmiäni ummistaa.

Melkoisen kapeaa tietä reitillemme mahtui, välillä mentiin kuin Hurttalan perukoilla. Minusta oli aika hassua, että noilla teillä sai kuitenkin monesti ajella satasta. Luulin, että talvinopeusrajoitukset olisi voimassa ympäri Suomen. Tuli taas todistetuksi, että luulo ei ole tiedon väärti. Olimme jo niin pitkällä, että tienviitassa luki Kalajoki ja kilometrit siihen päälle. Päässäni alkoi välittömästi soida Tapani Kansa ja suustani purkautui ihan väkisin "Kalajoen hiekat..." Mies loi minuun hitaan katseen.

Viimein Oulusta löytyi liikenneasema, joka oli auki. Liki kuusisataa kilometriä ajamista ennen kuin ensimmäinen paikka oli auki. Miettikää! Oli varhaisen aamupalan aika, sillä kello oli puoli kuusi. Kyllä maistui kahvi hyvältä! Kemin paikkeilla aloin odotella, että milloin se maisema alkaa muuttua mäkisemmäksi. Mutta ei, kovin tasaista oli vielä pitkän aikaa. Torniossa hämmästelimme opasteita Ruotsiin. Ja toden totta, siinä se oli rajanaapurimme ihan siinä joen toisella puolella.

Melkein ulkomailla.

Voi sitä riemua, kun vastaan viimein tuli suuri kyltti, jossa kerrottiin meidän olevan Napapiirillä. Ihan tuli voittajafiilis, kun tiesi matkan olevan jo loppusuoralla. Viimeistään nyt tuli ajankohtaiseksi alkaa miettiä majoitusta ihan tosissaan. Mutta siis vasta miettiä, valmista siitä ei vieläkään tullut.

Napapiirin sankari...

Ylläkselle saavuimme ennen yhtätoista. Matkaan oli kulunut aikaa melkein kolmetoista tuntia ja se todella tuntui jo ahterissa. Majoitus meillä oli edelleen mietinnän asteella ja otimme suunnan Ylläksen ja kenties koko Suomen tunnetuimpaan ja suosituimpaan kyläkauppaan. Tiedättekö mikä se on? Tietenkin Jounin Kauppa, jonka kauppias Sampo Kaulanen on tehnyt erittäin tunnetuksi sosiaalisen median avulla. Kaksi postikorttia lähetimme jo tässä vaiheessa, toiveena, että saattaisivat ehtiä perille ennen lomamme päättymistä. Hieman se kyllä epäilytti, sillä posti oli jakanut viimeisiä joulukorttejakin vielä tammikuun loppupuolella...

Jounin Kauppa.

Majoitusvaihtoehtoja katselimme autolla ajellen. Ja mikäpä oli ajellessa Ylläksen Maisemareittiä pitkin. Se tienpätkä nimittäin todella vei sydämeni, henkeäsalpaavan kaunista! Perillä viimeinkin, kohteena hotelli Saaga ja siellä kahden makuuhuoneen huoneisto.

Kuva Ylläksen Maisemareitin varrelta.

Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa, jossa kerron lomaviikostamme. Aiheeseen liittyen tulee vielä kolmaskin postaus, siinä esittelen kameralla kuvatut lomakuvat. Tässä oli pelkästään puhelimella napsaistuja kuvia.

Katariina <3