Lomalla Lapissa, osa 2 - Napapiirin sankarit

Kerroin teille aiemmin, että teimme matkan Lappiin ilman suurempia ennakkosuunnitelmia. Pelkästä ajomatkasta kohteeseen sain kirjoitetuksi kokonaisen postauksen verran tekstiä. Jos se jäi sinulta lukematta, pääset tekstiin käsiksi tästä.

Koko yön ajettuamme saavuimme kohteeseen, joka oli Ylläs. Pitkällisen ja välillä jo tuskallisenkin pähkäilyn päätteeksi meillä oli varattuna huoneisto Hotelli Saagasta, joka sijaitsee ihan rinteessä, Ylläsjärven puolella. Huoneistossa oli kaksi makuuhuonetta, tupakeittiö, sauna ja täysi varustus muutenkin. Ja kun en heti tiloja kuvannut, ei niissä ollut enää mitään julkaisukelpoista kuvattavaa sen jälkeen kun koko perheemme oli sinne laukkuineen ja tavaroineen levittäytynyt. Sauna meillä oli ahkerassa käytössä, taisi lämmetä useamman kerran päivässä. Ja lämpöä siellä tarvittiinkin, sillä ulkomittari näytti koko ajan 25 asteen verran pakkasta. Mutta se osoittautui todeksi, että noilla korkeuksilla pakkasasteet ei tunnu ollenkaan niin pahalta kuin täällä etelässä. Jopa tällainen pahemman asteen vilukissa pystyi olemaan ulkona ja se on paljon se. Oli hotellissa myös kylpyläosastokin, mutta sinne en suostunut menemään. En pidä kylpylöistä, enkä halua liota samassa vedessä puolialastomana tuntemattomien ihmisten kanssa.

Kun ei matkan aikana ollut poroja näkynyt, oli meidän itse etsittävä ne käsiimme. Juniori halusi myös nähdä valjakkokoiria, joten saamansa piti. Hotellin neuvonnasta kertoivat, että läheltä löytyisi molempia - mahtavaa. Koirat tosin olivat kaikki muutamaa yksilöä lukuunottamatta vetoretkellä ja porojakaan ei ollut kuin kolme kappaletta, mutta nähdyksi tulivat kaikki.

Ylläksen auringonnousu kuvattuna hotellihuoneiston ikkunasta.

Viereisessä Äkäslompolon kylässä sijaitsevassa Jounin Kaupassa kävimme useamman kerran. Kyseessä on aivan tavallinen K-market, mutta kauppias Sampo Kaulanen on tehnyt siitä sosiaalisen median avulla liki kaikkien tunteman. Valikoima oli yllättävän laaja, onhan kyseessä Lapin suurin kyläkauppa.

Vitun hyvää kahvia ja Pallivahaa.
Aslakin rykimäsukkia...

Ylläolevat tuotteet jätin kauppaan. Jounin Kaupan valikoimasta meille löytyi eräällekin päivälle valmis lounas. Ihan vahingossa huomasin, että on myynnissä valmista ruokaa, vieläpä omassa keittiössä valmistettua. Tyhjensinpä sitten tiskin perunamuusista ja lihapullista...

Kelpo lounas!

Edellisestä laskettelukerrastani oli kulunut jo parikymmentä vuotta. Nyt oli taas aika näyttää miten rinteessä mennään. Voin kertoa, että alku ei ollut mitenkään menestys. Onneksi sain ohjeistuksen valita hissin, joka vie puoleenväliin Ylläksen rinnettä. Nimittäin siinäkin oli jo haastetta riittävästi. Kypärä tuli heti tarpeeseen, onnistuin saamaan hissistä päähäni ennen kuin edes kyytiin sain itseni kammetuksi. Ja se matka ylöspäin - se oli karmea. Pelotti niin vietävästi ja olin ihan varma, että kaadun ja konttaan kohta siinä uralla pakoon perässä tulevaa. No en sitten kaatunut, mutta mikä menee ylös, tulee myös alas. Sujuvasti sahapukin lailla tulin, hitaaaaaaasti, mutta varmasti. Kuulin murskakritiikkiä taidoistani ja kommentin, että tuskin enää hissiin pääsen tuon esityksen jälkeen. Pääsinpä kuitenkin ja sitten tapahtui jotain kovin ihmeellistä. Sieltä ne vanhat taidot puskivat esille piiloistaan, hississä ei pelottanut ja alastulo sujui jo vähemmän nololla tavalla. Muutaman laskun jälkeen olin valmis huipulle! Ystävällinen rinnetyöntekijä lupasi hakea minut moottorikelkalla pois rinteestä, jos en pääse alas enkä ylös eikä muita keinoja ole. Olipa vielä ohjeistanut ylhäällä olevan työntekijän näyttämään sen rinteen, josta minun kannattaa alas yrittää. Etten vaan mustaan eksy. Voi veljet että olin ylpeä itsestäni, nimittäin minä laskettelin sieltä alas! Minä, kaikkien sahapukkien kruunaamaton kuningatar, tulin alas 2600 metriä Ylläksen rinnettä!! Ja vieläpä kahdesti. Tunnustan kaatuneeni kerran.

TISSI! Missä?!

Kun Ylläs oli nähty, oli aika siirtyä eteenpäin. Suunnaksi otimme Kilpisjärven ja jo perinteeksi muodostuneeseen tyyliin majoituskohdetta alettiin etsiä vasta matkalla. Vaihtoehtojen vertailu kannatti, löysimme nimittäin helmen: Kilpisjärven Tunturimajat. Mökit sijaitsevat aivan Saanatunturin juurella ja ovat täysin varusteltuja, tasokkaita ja kohtuuhintaisiakin.

Kilpisjärvellä vierailimme mökin omistajan porotilalla. Pihatiellä ajaessamme katsoin, että ovat ystävällisesti hiekoittaneet koko tien. Ei muuten ollut sepeliä, se oli sitä itseään: poron paskaa. Poroja emme kauan tarenneet katsella, sillä näillä korkeuksilla pakkanen tuntui jälleen purevalta ja lukemat näyttivät tasaisesti liki kolmeakymmentä.

"Sepeliä" pihapolulla.

Kylässä oli yksi kauppa, K-market Kilpishalli. He mainostavat "Mitä meiltä ei löydy, sitä sie et tartte." Paikkansa piti tämä. Enpä olisi ikinä uskonut, että Kilpisjärveltä shoppailen leivontatarvikkeita! Niin hienoa ja laidasta laitaan varusteltua hyllyä en vielä tähän päivään mennessä ollut missään nähnyt.

Kaksi tämmöistä seinustaa oli täynnä tarvikkeita ja koristeita. Löysin jälleen sisäisen hamsterini.

Viimeisenä lomapäivänä kohteessa pakkanen paukkui edelleen korkeissa lukemissa. Tämä perhe päätti lähteä ulkomaille, sillä Norjaan ei ollut pitkä matka ja Jäämeri olisi kiva lapsillekin näyttää. Rajanylityspaikka oli vaatimaton ja täysin vailla muodollisuuksia. Maisemanmuutos tapahtui valtavan nopeasti. Yhtäkkiä Tunturi-Lappi vaihtuikin norjalaiseen vuonomaisemaan. Upea vuoristo ja niin kauniita vuonoja! Autommekin huomasi, että nyt on maisemat muuttuneet. Räväyttii se sitten punaiset öljymäärää koskevat merkkivalot loistamaan. Olimme jännän äärellä keskellä ei mitään! Mielessäni mietin, että norjaa en kyllä osaa yhtään, mutta englanniksi saattaisin yrittää asioida. Vaan kun hätä on suuri, on apu usein yllättävän lähellä. Tosin tässä tapauksessa lähelläolon vaikutelma syntyi puhelinyhtiöiden ansiosta. Soitto yli tuhannen kilometrin päähän Kotkan Auto-Sunin huoltoon varmisti sen, mitä mies oli kaiken ollessa muuten kunnossa epäillytkin: anturi ei kestänyt mukana mutkaisessa ja mäkisessä maastossa, vaan luuli öljymäärän huolestuttavasti laskeneen.

Jäämeren kauneutta.

Jäämeren rannalla lapset keräsivät kiviä, ihan kuten se pieni tyttö vuonna 1985. Tuo tyttö olin minä. Vuodet kuluvat, ajat muuttuvat, mutta kivet - ne ovat siellä aina samanlaisia, kauniita ja kiehtovia. Paluu Kilpisjärvelle sujui ilman jännitystä, vaikka punainen valo meitä välillä olemassaolollaan ilahduttikin.

Viimeiseksi yöksi olimme saaneet mökkinaapureita. Iloisen puolitusinan norjalaisia nuoria miehiä. Puolilta öin kuului melkoista meteliä ulkoa. Takapihalla kirmasi joukko alastomia miehiä! Ajatelkaa!! Olivat tulleet saunasta hankeen kierimään. En kehdannut jäädä ikkunaan tuijottamaan, mutta varovaisesti piti kuitenkin verhonraosta vilkaista.

Olimme pakanneet kaiken valmiiksi, tavoitteena lähteä viimeistään kuudelta aamulla matkaan. Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen olimme yllättäen etuajassa ja vieläpä rutkasti. Lähdimme ajamaan kohti etelää puoli viideltä. Lapset jatkoivat unia autossa puoli yhdeksään asti ja niin siinä minäkin nukuin. Tylsää seuraa miehelle, joka lopulta hoiti koko ajovuoron aina kotiin asti. 15,5 tuntia siihen meni ja todella tunsi istuneensa. Toki pidimme pieniä taukoja välillä.

Tornion kohdalla nousi aurinko.
Kahvia, kahvia, kahvia...

Seuraavana päivänäkin vielä tunsin pitkän automatkan vaikutukset, matkaväsymys oli tosiasia. Leivontatarvikkeiden lisäksi oli tuonut myös muita tuliaisia. Joku Lapinpöpö oli hihaan tarttunut, kurkku oli karhea ja hengitysteissä poltteli. Kiitollinen olin siitä, että tauti iski vasta kotona. Mieluiten sitä siellä sairastaa, jos kerran ihan pakko on.

Lopuksi muutama vinkki Lapin matkaajalle:

  • Muista, että välimatkat ovat pitkiä. Mihinkään et mene tuosta vain, joten suunnittele huolella. Muista tankata ajoissa.
  • Lappi elää pitkälti matkailusta. Tarkoittaa sitä, että aktiviteetteja ja valinnanvaraa on paljon, mutta kaikki maksaa.
  • Mieti kohteet etukäteen ja varaa majoitus ajoissa sesonkiaikana, sillä silloin on moni muukin liikkeellä
  • Muista, että loma ei ole suorittamista. Nauti maisemista, kuuntele ja katsele.
  • Älä unohda kameraa. Vaikka tallennat kaiken sielusi sopukoihin, on kiva katsella myös kuvia myöhemmin esitellä niitä myös muille.
  • Pakkaa mukaan vain tarpeellinen, muista kerrospukeutuminen. Jopa minä jätin korkosaapikkaat kotiin. 

Sarjan kolmas ja viimeinen osa sisältää kameralla kuvatut maisemakuvat. Julkaisen sen lähipäivinä.

Katariina <3