Maanantai on ihan hanurista ja torstaina syödään hernekeittoa...

Iiiik!!! Maanantai on taas täällä!!

Se on taas maanantai. Vastahan se oli, edellisestä kerrasta ei ole kuin viikko...

Viikonpäiviin liittyy paljon tunteita ja oletettuja fiiliksiä. Maanantai on tunnetusti yksi viikon masentavimmista päivistä ja silloin asiat herkästi menevät päin persettä. Johtuuko viikonlopusta tai lähinnä sen loppumisesta ja siitä, että edessä on kokonainen työviikko - vai ainoastaan siitä, kun näin on aina ollut ja sanottu? Maanantaikappale on tuttu käsite, sitä viljellään herkästi silloin, kun kohdalle sattuu vaikkapa se auto, joka yhtenään seisoo korjaamolla.

Itse nukun yleensä aina sunnuntain ja maanantain välisen yön huonosti. Enkä todellakaan ole ainoa. Monesti on tullut sitten aamulla tehtyä henkilökohtaiselle Facebook-tilille klassinen maanantaipäivitys, jossa elämä on harmaata, mikään ei tunnu onnistuvan ja aina vaan sataa. Kaikella rakkaudella ja huumorilla. Tarkoituksena lähinnä heittää kevyttä keskustelua kanssakärsijöiden kanssa, saada muutama hymy aikaan (itselle ja toisille) kivoilla kommenteilla ja kenties valaista jonkun päivää perisuomalaisella smalltalkilla.

Pari viikkoa sitten tein edelläkuvatun kaltaisen päivityksen, vuorovaikutusta tuli kaikkiaan 33 kommentin verran. Ei mennyt kauankaan, kun törmäsin syötteessäni päivitykseen, jossa mainittiin kuinka ihmiset valittavat turhasta pinnallisissa päivityksissään, kun nuristaan vain maanantaista ja säästä... Ei osata olla kiitollisia elämästä ja siitä, että on saanut herätä terveenä uuteen päivään, vaikka monet kamppailevat todellisten ongelmien kanssa. Oli sitten minunkin päivitykseni kuulemma ollut yksi näistä pinnallisista.

Mitä, ai miä vai?

Siis mitä ihmettä? Tekeekö se minusta pinnallisen ihmisen, jos en jaa Facebookissa omaa ja siinä samassa toistenkin elämää kaikkine yksityiskohtineen? Jos maanantai vituttaa, ei se tarkoita, etteikö ihmisellä voisi olla myös muita vastoinkäymisiä, huolia ja ongelmia itsellä tai lähipiirissä. Voisiko se olla vain niin, että kaikki ihmiset eivät halua kertoa koko elämäänsä suurelle yleisölle? On olemassa yksityisyyden rajat ja ainakin minä olen ne itselleni määritellyt hyvinkin tarkasti. En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että omat peräpukamat pitää kertoa kaikille (selvennettäköön, että minulla ei niitä ole) saati sitä, että kerrotaan toisten asioita vaikka kuinka olisi lupa saatu. Tarinoiden kertominen ja jakaminen kuitenkin varoittavina esimerkkeinä on mielestäni hyvä asia, mutta silloinkin täytyy olla tarkkana ja muistaa yksityisyys sekä ihmisen oikeus pysyä tunnistamattomana. 

Palataan alkuun eli siihen maanantaihin, joka on tänään. Tällä hetkellä taivas on harmaa ja sadettakin olemme saaneet. Kello on kymmenen ja tähän mennessä nettiyhteys on pätkinyt, tietokone jumittaa pahasti eikä tulostin toimi ja korvakin on kipeä. Puhelinkaupustelijoita on ehtinyt soittaa jo kolme. Eikös kuulostakin ihan normimaanantailta?

Ja torstaina syödään hernekeittoa. Pannukakkua pitää myös olla - mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Ja jos ei ole, saatan vaikka tehdä siitä pinnallisen päivityksen Facebookiin. Niin!

Katariina <3

Kuvituskuvina otoksia vuosien varrelta.