Makumatkalla lapsuuteen: köyhät ritarit

Selvä merkki keski-ikäistymisestä on se, että mieleen tupsahtelee muistoja lapsuusvuosilta. Tiedättehän sen, kun puhutaan miten ennen vanhaan oli talvella lunta, kesällä paistoi aurinko eikä nahka palanut koskaan. Kesäloma kesti ikuisuuden ja irtokarkit maksoivat kymmenen penniä kappaleelta, isommista sai pulittaa tuplaten. Niitä karkkeja haettiin lähikioskilta, Kipsa oli se kioski nimeltään. "Markalla merkkareita, sitte noita tosta markalla ja vielä yhellä markalla suklaakuulia." Voi, ne suklaakuulat! Ei ollut karkkipäivää ilman niitä. Tai noh, ei meillä siis mitään karkkipäivää ollut, mutta perjantai-iltana aina kauppareissun jälkeen isäni ajoi meidät kioskin kautta kotiin. Perjantai tuntui todellakin perjantailta silloin!

Mutta siis siihen varsinaiseen aiheeseen nyt, vaikka mielelläni muistelisin armasta 80-lukua tässä enemmänkin. Ehkä jossain vaiheessa palaan näihin lapsuusmuistoihin vielä, jos haluatte niistä kuulla. Heh, ja vaikka ette haluaisi, niin kerron silti...

Tein taannoin minulle lapsuudesta tuttua herkkua omille lapsilleni. Edellisestä kerrasta olikin jo kulunut ihan liian pitkä aika. Mamma meille näitä silloin aikanaan paistoi, samoin äitini ja tällä samalla ohjeella minäkin niitä teen. Monien mielestä nämä kuuluu tehdä pullasiivuista, mutta minulle on ranskanleipä se ainoa oikea vaihtoehto. Mutta siis siivuttakaa toki tähän pullaa, jos tahdotte, se on ihan yhtä oikein.

Köyhät ritarit

ranskanleipää siivuina
maitoa
rasvaa paistamiseen
mansikkahilloa ja kermavaahtoa tarjoiluun

Uita leipäsiivut pikaisesti maidossa ja paista rasvassa paistinpannulla. Silloin ennen käytettiin voita, mutta nykyään moni on vaihtanut margariiniin - niin minäkin. Paista siivuihin ruskea paistopinta ja nauti lämpöisinä mansikkahillon ja kermavaahdon kera. On hyvää!

Pannulla.
Valmiina näyttää tältä.
Siitä vai ääntä kohti...

Sopii hernekeittopäivänä pannukakun tilalle ja vaikka välipalaksi. Tai no, mitä sitä kiertelemään - köyhien ritareiden paistaminen ei syytä eikä aihetta tarvitse. Kokeile. Voi olla, että teet toistekin.

Katariina <3