Melkoista säätä nyt tarjoillaan - kevään kylmät kasvot

Oli taas eilen vaihteeksi asiaa Helsinkiin. Ei kyllä uskoisi mitä kaikkea mahtuu tuolle liki 180 kilometrin matkalle. Nyt puhutaan säästä, tuosta niin tyypillisestä ja turvallisesta aiheesta keskusteluun. Ja on siitä juttua riittänytkin - sosiaalisen median pursutessa hämmästeleviä päivityksiä.

Olisi ollut mielenkiintoista, jos olisin laskenut kaikki ne sadekuurot, joita matkan varrelle osui. Niin tiuhaan vaihtui sateesta aurinkoon, ettei siinä ehtinyt edes kissaa sanoa. Ei tiennyt pitääkö aurinkolaseja vai ei ja se sade: se oli lunta! Niin. Toukokuu on kohta puolessa välissä ja lämpötila on hätäisesti plussan puolella. Ensin odotettiin milloin se talvi tulee ja nyt ihmetellään eikö se irroita kylmää otetta ollenkaan. Vai oliko tämä jo se ensilumi?

Tietenkin autossani oli jo kesärenkaat alla ja hirvitti milloin tienpinta jäätyy. Eikä yhtään lohduttanut se ajatus, että muillakin oli ne suvikumit alla. Onneksi ikävät tapahtumat jäivät vain ajatuksen asteelle.

Näin surumielisiltä näyttivät valkovuokot Pikku Huopalahdessa. Kuva kertoo kaiken: siellä oli ihan järkyttävän kylmä!

Olin jo etukäteen päättänyt, että menen shoppailemaan sen jälkeen kun minut pääkaupunkiin viskannut asia on hoidettu. Kuten olen sanonut, minulla on onneton suuntavaisto. Tai rehellisesti sanottuna minulla ei ole sitä ollenkaan. Olen niin riippuvainen puhelimen karttasovelluksesta, että olisin täysin kädetön ilman sitä. Ei jää reitit mieleen, eikä paikat, joissa olen käynyt. Jestas, jos pitäisi sellaisen jätti-ison, monitaitoksisen kartan kanssa suunnistaa. Kartanlukijaa siinä tarvitsisi. Siis sellaisen repsikan, joka sanoo: "miun mielestä tosta olis äsken pitäny kääntyä..." Se olisikin aika riemullinen kokemus tuhansien kaistojen ja liittymien kaupungissa.

Naputtelin puhelimeeni taikasanan Itäkeskus. Edellisestä käynnistäni taitaa olla liian pitkä aika kulunut, sillä nimikin oli ehtinyt vaihtua. Se on Itis nykyään. Taas sitä opittiin uutta. Yllättävän hyvin löysin perille, kertaakaan en huti ajanut. Jopa parkkipaikan löysin ihan siitä oven vierestä. Ja niin se iski taas sateen päälle. Lunta tai rakeita tai jotain muuta inhottavan isoa ja kylmää se oli.

Voi tätä Suomen kevättä!
Ja samaa sääilmiötä taivastelivat toisetkin. Näitä turisteja autoin perhekuvan ottamisessa keskellä sankkaa sadetta. Jossain sitäkin kuvaa nyt ihmetellään.
Itis.

En ollut ollenkaan shoppailutuulella, joten kävin ainoastaan Stockmannilla, Halosella ja Gigantissa. Yleensä tykkään kyllä katsella ja hiplailla, mutta jonkun tietyn jutun etsiminen ja sovituskopit ovat minulle kauhistus. Mutta nyt ei siis katseltu. Eikä hiplattu. Ja koska kuitenkin se kiinnostaa mitä tarttui mukaan:

Haloselta kesävaatteita (ehkä näille joskus käyttöä vielä tulee): paita ja kahdet leveällä vyötärökuminauhalla olevat "ihmehousut". Stockalta huulipuna ja meikinpoistoaine. Gigantista kännykkään suojakotelo.
Ehkä maailman hienoin kännykän suojakuori. Ihastuin tähän heti nähtyäni ja surkeana katsoin näitä olevan vain iPhone 7:aan ja minulla on 6s. Myyjä ystävällisesti sanoi luurini tähän sopivan, ainoa ero on isompi kameran aukko, mutta eipä tuo minua ainakaan haittaa. Valmistaja Puro.
Ja kotimatkan alkaessa sivuikkunasta avautui näinkin talvinen maisema, voi huokaus. (kuvattu pysähtyneestä autosta)

Kaiken tuon lumisateen ja auringonpaisteen sekamelskan keskellä näin jotain aivan ihmeellistä. Tien ollessa märkä ja auringon paistaessa sopivassa kulmassa, muodostui jokaisen auton peräänsä jättämään vesisumuun sateenkaari. Ihan mielettömän hieno näky. Seuraavassa hetkessä näky vaihtui höyryävään asfalttiin - aivan kuin kesäkuumalla virkistävän sadekuuron jälkeen.

Tuli TAAS sorruttua kotimatkalla. Häpeän.

Tänäänkin on säätyyppi pysynyt samassa, vähemmän hyväksi havaitussa kuosissa. Eli vuoroon aurinkoa ja lumisadetta. Rakeitakin saatiin alkuillasta. Ei ole mikään ihme, että meteorologillakin jo eilen pokka petti säätä ennustaessa.

Itku pitkästä ilosta, pieru paljosta naurusta. Kesää kohti kuitenkin. Ainakin kalenterin mukaan.

Katariina <3