Mun synttäribileet ja siellä Jarkko Ahola! - yksi elämäni parhaimmista päivistä

Kaikki kuvat on ottanut Kasperi Hostikka, jollei kuvaajaa ole erikseen mainittu.

Nyt on minun sekä Suomen merkkivuosi, me molemmat täytämme pyöreitä ja juhlimme sitä suurella hartaudella vuoden ympäri. No sentään saman verran meille ei vuosia ole kertynyt, vaikka välillä siltä tuntuukin. Täytin neljäkymmentä jo keväällä, mutta juhlavuoteni huipentui elokuussa. Miksi vasta nyt? Siihen on syynsä.

Jo reilut kaksi vuotta sitten kerroin miehelleni, että kun minä täytän neljäkymmentä, niin haluaisin juhliini esiintymään Jarkko Aholan. No hän sitten meni lupaamaan minulle... Taas kerran oli odottavan aika ihan mielettömän pitkä, mutta niin koitti toissa kesä ja oli aika soittaa ohjelmatoimistoon. Luit oikein, kysyin artistia juhliini jo kesällä 2016. Voi sitä hehkutuksen määrää, kun Ahola näytti vihreää valoa suunnitelmalle mökillä pidettävistä juhlista. Tarkempi ajankohta jäi sovittavaksi myöhemmin. Ja jälleen oli odottavan aika niin pitkä.

Mutta niin se vaan aika kuluu odottavallakin ja juhlapäivä varmistui elokuulle. Olin jättänyt ajankohdan tarkoituksella auki, jotta päivä varmasti sopisi artistille, joten sillä mentiin, joka parhaiten hänelle kävi. Siksi siis elokuu.

Kulunut kesä oli sään puolesta mikä oli ja sama linja toki jatkui elokuullekin. Voi sitä minun hermoilun määrää, kun sääkartat näytti pahimmillaan kaatosadetta juhlapäivän illalle. Tuulesta puhumattakaan. Meillä on iso mökki, mutta silti jo pelkkä ajatus yli kolmenkymmenen aikuisen plus lapsijoukon illanvietosta sekä tarjoilusta sisätiloissa, niin ja tietenkin myös Aholan esiintyminen samassa paikassa, kirvoitti hikikarpalot otsalle. Onneksi järki oli lähellä, ihan vieressä. Minun mies nimittäin. Hän hankki pihalle kaksi isoa juhlatelttaa, joten sateen sattuessa ei tarvitsisi olla sateessa tai sisällä.

Sentään yhdestä asiasta ei tarvinnut ottaa stressiä. Tarjoilun hoiti Juhlatarjoilut Mirja Koivu Haminasta. Ensin toki tuumasin, että itse täytyy kaikki tehdä, kuinkas muuten. Mutta se sama läheltä löytyvä järjen ääni tuli tässäkin apuun ja kehoitti hankkimaan pitopalvelun paikalle. Voi miten ihanaa, kun oli ensimmäistä kertaa niin etten itse puuhannut ruokien ja leivonnaisten kanssa, enkä puuttunut tarjoiluun millään tavalla. Sain vain olla ja viettää iltaa kuten päivänsankarin kuuluukin. Toki sen verran piti häärätä, että leivoin korkkarinmuotoisia keksejä sekä pari suklaahyydykekakkua. Kun ei osaa hellittää niin ei... 

Sukkahousuissa lukee Je t'aime <3

Viimein päivä oli illassa ja ensimmäisten vieraiden saapuessa minä kiskoin vielä sisällä sukkahousuja jalkaan. Olin kutsunut paikalle kaikista läheisimmät ystävät ja sukulaiset, melkein kaikki kutsutut myös pääsivät tulemaan. Isäntä veti hienosti lonkalta maljapuheen.

Puheen ja maljojen jälkeen päästiin asiaan, eli ruokailuun.

Ruuista ei muita kuvia ole kuin tämä minun ottama kuva omasta lautasestani. Siitä kuitenkin näkee, että ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Heitänpä ihanat kakkukuvatkin tähän väliin, vaikka kahvit juotiin vähän myöhemmin:

Kuva: Marja Pakkanen
Kuva: Marja Pakkanen
Kuva: Marja Pakkanen
Minun ottama kakkukuva.

Ja ruokailun jälkeen alkoi se minun niin kauan ja hartaasti odottama esitys. Hain sisältä tuolin esiintymispaikan eteen ja istuin siinä lumottuna koko konsertoinnin ajan. No yhden kappaleen tanssin mieheni kanssa, mutta jätetään ne kuvat julkaisematta... Mutta nyt ne muut kuvat kehiin!

No mutta ketäs täällä onkaan!!!

Voi veljet ja siskot että oli kuulkaa elämys tämä! Muutaman toivebiisinikin sain kuulla ja monen monta muuta huikeaa vetoa. Ihme kyllä en kyynelehtinyt, vaikka välillä iho kananlihalla kuuntelinkin - menee aina nuo huippufiilikset niin tunteisiin. Vaan tulihan se itku lopulta kuitenkin, kun koko porukka veti Paljon onnea vaan yhteislauluna. Toki yhteiskuvia otettiin myös.

"Voi että ku nää miun hiukset tulee siun naamalle!" Kova tuuli aiheutti omat ongelmansa pitkähiuksisille.
...ja suortuvat ojennukseen. Onks tukka hyvin?
No niin! Saatiinhan meistä kelvollinen yhteiskuva otetuksi.
Muutama muukin halusi yhteiskuvia.

Jälkeenpäin katsoessani kuvia juhlista ja ihmisistä siellä, tunnen suurta onnellisuutta. Kiitollinen olen siitä miten paljon minulla on ihania, rakkaita ihmisiä ympärilläni ja miten paljon he merkitsevätkään. Vuodet vaihtuu, ikää tulee, mutta jotkut ihmiset pysyvät rinnalla aina - tyynessä ja myrskyssä, onnen hetkinä sekä silloin, kun elämä potkii turvakengällä persuksille.

"Ylin riemuni oot, mitä toivoisin
sä kun istut mun rinnallain
Olet kaikkeni, aarteeni kallehin
Olet onneni, unelmain"

Rakas ystäväni Marja <3
Raija-serkunkin kanssa napsittiin kuvia.
Lahjaksi sain kaikkea kaunista ja ihanaa sekä moooonta pulloa kuohuvaa. Lahjoista mieleenpainuvin ja ehdottomasti suurin yllätys oli mieheltäni, mutta se jääköön salaisuudeksi...

Tuli valvottua melkein koko yö, eli vielä se vanhakin jaksaa. Saunaan menin vasta auringon noustessa aamuviideltä.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Elämä on juhla.

Katariina <3