Nettishoppailun sietämätön keveys

Kuten aiemmin olen kertonut, en tykkää shoppailusta yhtään. Siis siitä osiosta, että mennään kaupasta toiseen ja raahataan ostoskasseja käsivarret kipeinä - ostokset kyllä ovat ihania. Sovituskoppi on kauhistus. Ensin keräät mukaan vaatteet, joita haluat kokeilla - toki samasta vaatteesta pari kokoa, jotta helpommin oikeaan osuisi. Sen jälkeen ahtaudut niiden vaatteiden ja aiempien ostosten kanssa sinne koppiin.

Ruusut

Parhaimmillaan sovituskoppi on tilava ja siinä on kunnon ovi. Pahimmillaan se on sitä, että yrität asetella liian kapeaa verhoa tarkasti paikoilleen, ettei kumpaankaan sivuun jäisi rakoa. Luulet onnistuneesi, kunnes hieman kumarrat ja takapuolesi heilauttaa verhon avoimemmaksi tarjoten kanssakärsijöille näkymät kohteisiin, joita et välttämättä haluaisi kaikille esitellä. Operaation jälkeen yrität muistaa mistä vaatteet olet hakenut, koska sovituskopin seinällä käsketään viedä ne paikoilleen. Tässä vaiheessa myyjän hihkaisu "jätä vaan siihen, minä voin viedä paikoilleen" on musiikkia korville.

Omenankukkia keväältä.

Toki myyjien asiantuntemusta käytän silloin, kun etsin jotain tiettyä. Mutta silloin, kun impulssiostaja suhaa kohti vaaterekkejä, tulee apuaan tarjoavalle myyjälle usein lausahdettua "kiitos, katselen vain". Olen niin tottunut verkkokauppojen helppouteen, että jo pelkkä ajatus vaaterekkien, hyllyjen ja käytävien paljoudesta saa hikikarpalot kihoamaan otsalle.

Nämä ajatukset nousivat pintaan siitä, että lähestyvät rippijuhlat ovat pakottaneet minut kaikenlaisten hankintojen äärelle. Lautasliinoja, kahviliinoja, kynttilöitä, astioita, koristeita, vaatteita, rippilahja... Ja vaikka miten monta muuta juttua muistettavana! Nämä kaikki ostokset hoidin kotoa käsin. Aikaa kului, ei siitä parissa tunnissa selvitty. Saati jos olisin tämän kaiken perässä juossut kaupasta toiseen - etsinyt, vertaillut ja lopulta palannut takaisin siihen ensimmäiseen kauppaan jossa se ihanin tuote oli. Ja ennenkuin täältä peräkorvesta edes on itsensä sinne kaupoille asti saanut liikuteltua...

Onneksi on netti. Ilokseni olen saanut huomata, että monella pienellä puodilla on myös verkkokauppa myymälänsä ohessa. Nämäkin ostokset, jotka nyt tein, tulevat ympäri Suomea ja juuri niistä pienistä puodeista. Puodeista, joissa en muuten tulisi koskaan käyneeksi välimatkan takia. Tuli kannatettua pienyrittäjiä, hyvä niin. Haluan osaltani vaikuttaa valinnoillani siihen, että myös täällä kotimaassa on työllisyyttä ja niitä ihania pikkupuoteja. Pienistä puroista ne suuret virrat kasvavat.

Rouva itse.

Lopuksi tunnustan olleeni heikko (taas) ja sortuneeni houkutuksille. Siinä lautasliinoja selatessani tuli mieleen, että juhannushan oli jo ja se tarkoittaa sitä, että alennusmyynnit ovat täydessä vauhdissa. Tuumasta toimeen, uusi välilehti auki ja klik klik - uudet kengät ovat matkalla kohti kaakonkulmaa. Kengät lähtivät matkaan jo parin tunnin kuluttua tilauksesta. Tiedän, että paketti on väriltään hempeä ja kengät on kääritty silkkipaperiin ja pakattu kauniisti. Pienen myymälän suurta ja kaunista palvelua. On taas jotain, mitä odottaa <3

Iloa päivääsi!

-Katariina-