Onko Mikkeliin mänijöitä? Jos on, niin menkää Terttiin

 

Kaupallinen yhteistyö: Tertin kartano, Mikkeli

Kevätasuinen Tertin kartano.

Reilu tusina naisia ja yksi mies, siinä ainekset Starboxin ja Pontin bloggaajien kevättapaamiseen. Kutsu kävi Tertin kartanoon Mikkeliin, jossa olemme aiemminkin kokoontuneet. Laitan siitä linkin tuonne lopuksi.

Jälleen taas turha mainita, että menin myöhässä. Mikä siinä onkin, että sen akateemisen vartin verran sitä aina myöhästyy...? Tosin samalle päivälle sattui mainoskuvaukset meillä kotona ja piti niitä töitäkin tehdä siinä välissä, joten eipä tuo oikeastaan mikään ihme ollut. Enkä muutes ollut edes viimeinen.

Tuhannen ja yhden, mieleenpainuvan tarinan Heli Pöyry Tertistä.

Jo ensimmäisellä minuutilla minulle valkeni, että kenkävalinta oli mennyt täysin pieleen. Minä olin menossa kartanoon, mutta päädyinkin metsään. Ei tuo eka kerta ole, kun minulla hommat metsään menee, mutta nyt se oli sitä ihan kirjaimellisesti.

Tällaiset kiidättimet oli rouva jalkaansa valinnut.

Tarkoituksena siis mennä kartanon yksityispuutarhan istutettuun metsikköön, johon istutettaisiin Starboxin ja Pontin yhteinen puu, metsälehmus. Jokainen, joka joskus on metsässä käynyt, tietää, ettei sinne mene asfaltoitu tie. Voi sitä kävelyn riemua koron upotessa saveen. Siinä minä sitten varpaillani hipsuttelin ja yritin kävellä fiinisti - ei tässä mitään. Tuskanhien lisäksi oli kuuma muutenkin, sattuipa kohdalle yksi kevään lämpimimmistä päivistä, sillä mittari näytti liki 25 astetta.

Harvemmin sitä löytää keskeltä metsää pitsiliinoja ja skumppalaseja. Jotta totuus ei unohtuisi, niin vieressä myös lapio.
Lapiohommissa. Puutarhuri tarkkailee tilannetta vierestä.
Ja siinä he ovat, työn raskaan raatajat. Lehmukselle toivotamme kasvuonnea, nimittäin Annin kertoman mukaan yksikään hänen istuttama ei ole henkiin jäänyt... Huomatkaa ihanan kesäinen Anna <3

Itse seisoin sattuneesta syystä istutuspuuhien aikana hyvinkin paikallani. Metsän jälkeen matka jatkui yrttitarhalle. Taas varsinainen korkkarireitti, voi luoja sentään.

Bloggaajat yrttitarhassa. Tämä kun oikein pääsee kasvuun, saa keittiö raaka-aineensa omasta pihasta.

Yrttitarhan vieressä on kartanon  myymälä. Siellä on hyvä kävellä korkkareilla, mutta ravihevosen silmälaput olisivat olleet aika kätevät. Nimittäin siellä oli kaikkea ihanaa ja kaunista. Juuh, tuli shoppailtua...

Minun ostoksia... Ruusukylpysuolaa, ruususaippuaa, mansikkajuomaa ja muita herkkuja. Tuo kannu on aivan ihastuttava, sitä täytyy joskus esitellä tarkemmin. Kassin sisältöä en voi paljastaa, koska siinä on äitienpäivälahja minun äidilleni.
Kiinteistön rakennuksia. Nähtävää löytyy.

Ennen kartanoon sisälle pääsyä pääsimme tutustumaan paikkaan, jonne päivä ei paista. Kuka arvaa?

Kaunein koskaan näkemäni kellari!

Ihanan viileää oli tuolla kellarissa ja tuli ihan tarpeeseen vähän jäähdytellä, sillä seuraavana oli vuorossa kauan odotettu pääsy kartanon sisätiloihin ja erityisesti sinne ruokapöydän ääreen.

Peilit, verhotangot ja tapetit - kaikki 1800-luvulta. Siis vau!
Talo täynnä yksityiskohtia.

Kierroksen jälkeen nälkä oli jo suorastaan kiljuva. Tertin kartanon runsasta noutopöytää on vaikea edes yrittää sanoin kuvata, se täytyy jokaisen itse kokea. Ja todella voin suositella tätä. Jos haluat syödä hyvin, rauhassa ja tyylikkäässä ympäristössä, niin tämä on juuri se paikka.

Voiko salaatti enää suloisempi olla?
Vain pieni osa alkupalapöydästä...
Päivän vitamiinit laseissa. taustalla olevan Annin ilme kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa.
Voi nam, alkupalat! Pääruoka ja jälkiruokakakku vielä onnellisesti edessä.
Tuossa se ostamani kannu vedellä täytettynä. Huomatkaa tuo kolo, johon voi laittaa koristeita.

Laitan tähän loppuun linkin Tertin kartanon sivuille, käykää tutustumassa.

Tertin kartano
Aiemmin julkaistu postaus Tertistä

Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna män justiinsa.

Onneksi autollakin pääsee.

Katariina <3