Pieni veneretki - nuotiomakkaraa ja kadonnut aurinko

Sää näytti mukavalta ja lähdimme veneilemään. Ajatuksena ottaa makkarat sekä tulentekotarpeet ja rantautua jollekin mukavalle saarelle makkaranpaistoon. Minä kiireesti rasvaamaan vaalea hipiäni, jottei auringossa palaisi. Mitä vielä - veneen lipuessa vesille lipui pilvet auringon eteen. No eipä ainakaan häikäissyt...

Mistä nuo pilvet ilmestyi...?
Tuulitukka

Hurautimme taas suoraan Haminaan Tervasaareen. Sieltä kahvilasta teinkin löydön:

Hamina Tattoo -olutta!!

Olut lähti mukaani mökille ja on vielä tätä kirjoittaessa edelleen avaamatta. Eiköhän tuo hyvää ole!

Tervasaaresta suunta takaisin merelle. Pienen matkaa ajettuamme löytyi mukava paikka, johon rantautuminen voisi hyvin onnistua. Miehen vainu oli oikeassa, paikka oli täydellinen. Kohteessa en meitä kartalta löytänyt, jälkeenpäin kännykkä kertoi, että kuvat oli otettu Tallourissa. Mainittakoon vielä, että postauksen kaikki kuvat on räpsitty kännykällä.

Oli saarella joku muukin retkeillyt ennen meitä. Oli nimittäin niin hirveät määrät hanhenkakkaa siitä merkkinä.

Nuotio syttyi ensiyrittämällä, koska minun ei tarvinut sitä sytyttää. Joo partiossa on oltu, mutta...

Nuotiolla.

Oman jännityksensä makkaranpaistoon toi ohiajavat veneet. Muutama onnistui nostattamaan sen verran isot aallot, että pelkona oli nuotion huuhtoutuminen mereen.

Matkan jatkuessa taas alkoi aurinkokin näyttäytyä enemmän. Kummallista.

Tammio

Vesillä oli tällä kertaa liikennettä enemmänkin. Veneitä, vesijettejä sekä vähän erikoisempikin kuljetus:

Kaivinkone risteilyllä.

Mökille mennessä ajeltiin Klamilan kautta. Käytiin jätskillä. Sielläkin paistoi aurinko...

Klamilan aurinkoa.

Retkeillä voi lähelläkin. Turha mennä merta edemmäs kalaan -sanonta pitää kyllä paikkansa. Pienistä asioista ne lopulta koostuu, kesän muistot.

Auringonlaskun sävyjä.

Mukavaa maanantaita! Nyt onkin ennusteen mukaan tulossa oikein kesäinen viikko, nautitaan siitä <3

Katariina