Pikkuiset joulut Putinin jalanjäljissä

Bloggaajana sitä joutuu kaikenlaisiin tilanteisiin. Kuten pikkujouluihin ja Taipalsaarelle - ei huono.

Meillä oli viime perjantaina Starboxin ja Pontin yhteiset pikkujoulut Taipalsaarella Karhupirteillä. Eikä ollut mikään turha paikka kumpikaan. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun Taipasaarella kävin, mutta ei viimeinen. Voi pojat mitkä maisemat! Tie kulkee halki Saimaan niin upeasti, että minulle tuli ihan Punkaharju-fiilikset. Pakko kyllä päästä kesällä kameran kanssa kuvausreissulle noihin maisemiin.

Päiväkahvit ja mustikkaleivonnainen, jonka ulkonäkö sai mielikuvitukseni laukalle...

Oletteko kuulleet Karhupirteistä? Uusi paikka se minullekin oli ja voin lämpimästi suositella tutustumaan. Ei nimittäin tekeminen ihan äkkiä kesken lopu ja niin hyvää ruokaa en muista hetkeen saaneeni. Ja jos haluat olla tekemättä mitään, niin sen voi toteuttaa esimerkiksi savusaunan lauteilla tai hierovassa porealtaassa. Reippaampaa menoa haluaville löytyy ratsastusta läheisellä tilalla, curlingia, ammuntaa ilmapistoolilla ja vaikka mitä. Käy katsomassa - tässä linkki. Erityisen paikasta tekee se, että siellä pääset kulkemaan Putinin jalanjäljissä. On nimittäin herra käynyt siellä kalastusretkellä! Todistusaineistona lukuisat kuvat tilan rakennusten seinillä.

Putin & Vanhanen. Valokuva Karhupirttien seinältä.
Kyllä täällä viihtyy.
Sininen hetki.
Jos tämän pöydän ääreen istahdat, niin voit kehua istuneesi Putinin kanssa samassa pöydässä.
Erikoisuutena väriä vaihtava suihku. Ja hei, sen värin saa itse valita!
Poreita.

Koska pikkujouluissa oltiin myös työn merkeissä, niin esittelykierroksen jälkeen meillä oli vuorossa asiaosuus. Päivän ainoa virallinen. Mielenkiintoista tietoa valokuvauksesta, minulle tosin osa vanhan kertausta, mutta myös uusia vinkkejä. Ja hyvissä käsissä olimme, nimittäin puhujana oli valokuvaaja Arttu Muukkonen. Hänen upeisiin kuviin pääset tutustumaan täällä.

Välipalaksi kinkkupiirakkaa ja salaattia.

Asiaosuuden ja välipalan jälkeen lähdimme tutustumaan Päivölän ratsutilan aktiviteetteihin. Siellä olisi ollut mahdollisuus talutusratsastukseen ja tällainen vanha (lue ikäloppu) heppatyttö olisi saanut ratsastaa omineenkin, muttamutta... Kun minulla oli tietenkin korkonilkkurit jalassa.

Islanninhevosia, tuttavallisemmin issikoita.
Meidän oma bloggaajapappimme Enna on noussut ratsaille.
Leidit lauteilla - Elina, Sonja, Emmi, Emmi ja Emma.

Emme me muutkaan toimettomia olleet sillä aikaa, kun rohkeimmat ratsastivat. Seuraavaksi siitä todistusaineistoa.

Pekan tyylinäyte.
Sonja tyrkkää menemään.
Koska Tonin kohtalona oli joutua minun pariksi, oli häviö varma - minä en saanut YHTÄÄN pistettä.

En päässyt kehumaan curlingtaidoilla, eikä myöskään ampumataidoillani loistettu voitokkaissa parrasvaloissa... Kolmen laukauksen jälkeen taulussa oli kaksi reikää, joista minä riemuitsemaan. Lyhyeksi jäi se ilo, sillä toinen rei'istä olikin naulanreikä. No joo, kuusi pistettä kuitenkin. Ei sentään nollille tässä lajissa.

Elina tarkkana.

Aktiviteettien jälkeen oli saunomisen vuoro. Eivät meinanneet naiset millään irrota porealtaan lämpimästä syleilystä. Nälkä kuitenkin teki tehtävänsä ja oli aivan mielettömän upean, maittavan päivällisen aika.

Mutta ensin kuvataan...
Tapahtui taas se perinteinen mättäminen. Eli lautanen täynnä, lihat ja kalat sekaisin... Viis estetiikasta, kun oli nälkä. Nam!

Pitkän ja hartaan ruokailun jälkeen alkoi osio, jonka kuvamateriaali on sensuroitu ja josta ei puhuta. Sen verran saatan asiaa avata, että olen laulanut Ihanaa leijonat, ihanaa -biisiä yhteiskaraokena sekä tanssinut Dirlandaan tahtiin. Viimeksi mainitusta en ole toipunut vieläkään ja tuskin tulen koskaan yli pääsemään.

Katariina <3