Pitkästä aikaa harrastuksen parissa - valokuvausta <3

Aamulla ja viime yönä oli satanut lunta taas vaihteeksi ihan huolella. Kavereiden Facebook-päivitykset puolilta päivin kuitenkin kertoivat, että jossain se aurinkokin paistaa. Kurkin pilvien verhoamaa taivasta ja päätin, että jos komea keli Kotkaankin tulee, lähtisin valokuvaamaan.

Ja tulihan se.

Mihin sitä ihminen muualle menemään kuin omaan suosikkipaikkaansa... Joten auton nokka kohti Katariinan meripuistoa. Yllätyin siitä, että auton mittari näytti ulkolämpötilaksi miinus kahdeksaa astetta. Siitä en yllättynyt, että meripuistossa oli kylmä. Sitä siellä on aina, oli kesä tai talvi - aina tuulee.

Putki tanassa ja silmät vettä valuen valmiina kuvaamaan.

Kylmyyden lisäksi siellä oli myös lunta. Paljon lunta. No se ei liene yllätys, eikä sekään, että huomenna tulee taas lisää. Mutta tänään saimme nauttia auringosta, raikkaasta ilmasta ja kauniista talvipäivästä.

Pieni polku puiston halki vie...
Hei tultiinko Lappiin? Kuvakulmalla on merkitystä.
Kotkan kuvatuin puu.
Sama puu poikani kamerassa.

Autolle päästyäni sormissa oli vielä sen verran tuntoa jäljellä, että ajoin Kuusiseen kurkistamaan miltä siellä näyttää. Tärkeä paikka minulle sekin. Monet kerrat olen sinne ajanut ja vain katsellut merelle. Nyt ei paljon merta näkynyt, suurimmaksi osaksi pelkkää jäätä. Mutta se missä oli sulaa, siellä oli ihan hitokseen sorsia.

Melkoisia pullasorsia olivatkin. Nimittäin alkoivat välittömästi tulla kohti hirveällä metelillä, räpylät läpsyttäen. Minulla ei kuitenkaan ollut kameraa kummempaa tarjolla, toisin kuin vastarannalle tulleilla. Sorsien rintamasuunta vaihtui välittömästi leipäpussin kahinan myötä. Oletteko muuten koskaan kuulleet äänensä menettänyttä sorsaa? Minä kuulin tänään, aika jännä.

Kuvan patsas on omistettu Ruotsinsalmen taistelussa (1790) kuolleiden merimiesten muistoksi.

Ja kotiin mäkkärin kautta. Edellinen kerta oli viime vuoden puolella, joten jo oli aikakin pikaruualle ja helpolle kokkaukselle.

Itsensä kylmettämisestä sain kiitokseksi vähän kipeältä tuntuvan kurkun, toivottavasti ei kunnon flunssaksi etene.

Katariina <3