Starboxin bloggaajatapaaminen - paljon mahtuu yhteen päivään

Meillä oli perjantaina Kaakon Viestinnän järjestämä bloggaajatapaaminen. Tämä oli järjestyksessään jo kolmas ja minulla on ollut ilo ja kunnia saada olla kaikissa mukana, vuosi sitten Lappeenrannassa, syksyllä Mikkelissä ja nyt Kotka-Hamina -seudulla.

Kyllä se oli taas yhtä lähtemisen tuskaa. Työt piti hoitaa ennen huveja ja rynnistäessäni vielä ruokakauppaan siinä vaiheessa kun olisi jo pitänyt alkaa harkita ihan tosissaan sitä lähtöä, tiesin armotta olevani myöhässä. No siinä ei sinänsä ole mitään uutta, minä olen se, joka aina on paikalla viime minuuteilla, mutta kun nyt oli tarkoitus kyyditä myös Niittykukkia -blogin Anna, niin olihan se hieman noloa. Mainittakoon nyt, että myöhästyimme vaivaiset kymmenkunta minuuttia ja hei - emme olleet edes viimeisinä paikalla. Niin että mihimmekö menimme? No katsokaa:

Voi kyllä, oikein näette. Ajoimme kilometritolkulla ja menimme keskelle peltoa heinälatoon. Kyseessä ei ole mikä tahansa lato, vaan nyt olimme Tuula ja Jukka Aholan Aholafarmilla Haminassa. Jos ette ole paikasta ennen kuulleet, niin kannattaa tutustua nettisivuihin ja mennä paikan päälle katsomaan. Voin taata, että tulet yllättymään monipuolisuudesta. Ja monipuolinen oli myös se lounas, joka meille oli siellä tarjolla. Oli huikeaa kuulla miten läheltä kaikki tulee, siis oikeasti lähiruokaa ja kotimaista puhdasta tuotetta tuoreimmillaan.

Huomatkaa lautanen ja aterimet.

Lähiruuan lisäksi Aholafarmilla käytetään vieläkin lähempää tulevaa ainesta, nimittäin luonnonkasveja kuten nokkosta, voikukkaa. apilaa ja horsmaa. Näitähän löytyy melkein jokaisen pihapiiristä. Liekö tässä apu nurmikkoni voikukkaongelmaan - syödään ne!

Tarjoilija! Salaatissani on apila...
Vadelmakiisseli ja kermavaahto, mieletön makupari.

Täydellä mahalla oli mukava kuunnella päivän virallista osiota. Kaakon Viestinnän sisältöjohtaja Pekka Lakka antoi hyviä neuvoja meille bloggaajille ja saimmepa kuulla myös ihan uusista tuulista. Jotain mukavaa ja erilaista on tulossa julki ihan kohtapuoliin, malttakaa siis hetkinen vielä. Ja kuten olemme ennenkin todenneet, että aina on tilaa jälkiruualle (tässä tapauksessa jälkiruuan jälkiruualle), niin siirryimme läheiseen grilllimajaan, jossa meitä odotti herkulliset leivonnaiset ja nokipannukahvit.

Huomatkaa taas astiat. Tuo hailakan vaaleanpunaisen mehun valmistukseen on käytetty pihlajanmarjoja, oli hyvää.
Ihmettelin grillimajan varsin persoonallista sisustusta. Ralliautojen ja Aholafarmin liittyminen toisiinsa tulisi selviämään minulle pian.

Ja koska kyseessä on todella monipuolinen tila, niin toki sieltä löytyy myös metsäkirkko. Metsäkirkkoon siirrytään rallirataa pitkin. Juu, luit oikein. Nimittäin Aholafarmilla on myös kahden kilometrin mittainen rallin testi-EK. Jos haluat ralliauton kyytiin, niin se onnistuu kyllä ja jos kuulut niihin onnellisiin, että sinulla on oma auto, nappaa se kyytiin ja lähde testaamaan tuo pätkä. Samalla ruokailet mukavasti ja nautit maaseudun rauhasta. Selvennettäköön vielä, että emme menneet sillä radalla ralliautoilla vaan ihan omin jaloin kävellen.

Tuosta kun pyyhkisi menemään...

Ja nyt siis sinne kirkkoon. Tai ei sieltä varsinaista kirkkoa löytynyt, mutta kävelymatkan päähän metsään oli tehty alttari ja penkkirivit. Kuulemma siellä on joskus joku pari myös vihitty. Korkkarit suosittelen jättämään kotiin.

Kirkossa.
Eikö olekin vaikuttava näky?
Ja koska paikalla oli myös oma Enna-pappimme, niin pitihän sitä myös testata :D
Starboxin bloggaajat metsässä.

Metsäkirkosta palatessani kohtasin hämmentävän näyn.

Mikä saa naiset kyykkimään joukolla keskellä tietä?
Tämmöinen veijari siellä naisten keskellä oli. Kuulemma vaskitsa. Iljettävä se minun mielestä lähinnä oli.

Aholafarmilta oli aika siirtyä kohti uusia koitoksia. Minä, ajoreittien kruunaamaton kuningatar, viritin kännykkäni osoitteeksi Kultaanranta 124. Kartturini oli yhtä hienolla suuntavaistolla varustettu, mutta siitäkin huolimatta pääsimme perille ekalla yrittämällä. Kyseisestä osoitteesta löytyy Erämys - Keisarin Kosket Oy ja kuten nimestä voi arvata, siellä pääsee laskemaan koskea. Jotta päivän kahvikiintiö ei olisi jäänyt vajaaksi, oli heti alkuun nokipannukahvit odottamassa.

Kuksat rivissä.

Kuten aiemmin kerroin, tarkoituksena oli laskea muutamat kosket. Olin jo heti asiasta kuultuani päättänyt, että minä en jalallani siihen kumiveneeseen astu, eikä mielipiteeni muuttunut muiden valmistelutouhuja katsellessa. Nössö minä. Mutta olipahan joku ainakin ikuistamassa tapahtumaa ja kertomassa jälkipolville... Todellisuudessa pelkoni oli aivan aiheeton, sillä nuo veneet ei kaadu, eikä sieltä ole kukaan turvallisuusohjeita noudattava tipahtanut. Muutama molskahdus pitkään historiaan mahtuu, mutta siinä on ollut muita tekijöitä mukana.

The kumivene.
Turvallisuus on pääasia.
Kaikki tarvittavat välineet saa paikan päältä. Myös sadeasut, sillä koskenlaskuhommassa kastuminen on tosiasia. Tässä on valmisteluoperaatio käynnistymässä.
Lumottu polku -blogin Anni.
Niittykukkia -blogin Anna.
Koskenlaskuun ei kylmiltään lähdetä. Kaikki käydään rannalla tarkasti vaihe vaiheelta läpi, myös ne mahdolliset entäs jos -tilanteet.
Jännän äärellä...
Ella Matilda -blogin Ella keskittyneenä kuuntelemaan ohjeita.

Ja kun kaikki oli valmista ja ryhmä niin valmiina kuin noinkin jännittävässä tilanteessa voi olla, oli aika lähteä matkaan. Kolmesta koskesta oli tarkoitus laskea, aikaa tähän menee kaikkiaan noin tunti ja vartti päälle.

No niin!!
"Heippa murut, vilkuttakaa kameralle!"
Ja toinen venekunta valmiina matkaan. "Heippa!"

Luulin joutuvani yksin odottelemaan bloggaajakavereitani takaisin kosken koettelemuksista, mutta pääsinkin mukaan veneidenhakureissulle. Ja mikä parasta, pääsisin näkemään tuon viimeisen koskenlaskun ihan läheltä ja ottamaan kuvia.

Kymijoen kuohuja. Näitä katsellessa vatsanpohjaa väänsi siihen malliin että oli ihan kiitollinen ratkaisustani jäädä rannalle ruikuttamaan.

Hetken odottelun jälkeen kaksi venettä ilmestyi näkyviin, olin iloinen - ehjiltä ja terveiltä he kaikki näyttivät ja vielä oli hymykin tallella. 

Sieltä ne nyt tulee!
Kyllä lähtee!
Pärskeiden keskellä.
Bloggaajien maihinnousu.

Ja jotta kukaan ei vain nälkäiseksi jäisi, pääsimme koskenlaskun jälkeen jälleen syömään. Että oli hyvää: savulohta, rosvopaistia, perunamuusia ja salaatteja. Toki jälkiruuaksi kahvia taas ja herkkuja.

Nam!

IIta alkoi olla jo päätöksessä. Oli vielä aika julkistaa yhteisötuottaja Elina Porkan meille bloggaajille laatiman kilpailun tulokset. Kaikki palkitut eivät valitettavasti olleet päässeet paikalle, mutta kaksi ansioitunutta sain kamerani eteen poseeraamaan.

Fashionette -blogin Anette ja Ella Matilda -blogin Ella. Paljon onnea, olette ihan huippuja!

Oli aika kiittää ja alkaa valua kotia kohti. Tällä kertaa suunnaton suuntavaistoni ohjasi perille ilman puhelimen karttasovellusta. Pieni mutka matkaan silti tuli ja se kyllä kannatti, Haminassa Lupinlahdella näytti tältä:

Auringon laskiessa <3

Kiitos kaakon Viestintä, Aholafarm, Erämys - Keisarin kosket Oy ja Starboxin bloggaajakollegat. Oli upea päivä!

Katariina <3