Suomenlahden suolaiset suukot

Terveisiä kesämökiltä! Peräti toisen kerran tämän kesän aikana ehdimme tänne, vaikka välimatka ei todellakaan ole pitkä. Kiirettä on pitänyt.

Tarkoitus oli lauantaina iltapäivällä lähteä veneilemään. Minulla oli taas kerran ketunhäntä kainalossa - ajetaan lähikaupunkiin hakemaan pitsat! Siinä yhdistyy huvi ja hyöty, mainitsematta mitään laiskasta kokista. Kovin tuulinen päivä oli ollut, edelleen tuuli. Edes veneliikenteen vähäisyys ei herättänyt epäilyksiä.

Matkalla.

Taitettuamme matkaa kymmenkunta minuuttia, selvisi syy siihen miksei muita veneitä ollut liikkeellä. Oli meinaan niin iso aallokko tuolla kauempana selällä, että ei mitään asiaa meidän Busterilla sinne. Paniikkikohtaus ja merisairaus siellä olisi tullut, minulle.

Vastassa vaahtopäitä...
Suomenlahden suolaiset suukot.

Niinpä suuntasimme suojaisaan paikkaan veneretkelle. Kaunista maisemaa rannikollamme riittää. Toki tuli kuvia otettua:

Eikä korkkareita jalassa...
Veneen sivupärskeitä.
Poikani. Paljon ottaa kuvia hänkin.
Sininen ja valkoinen.

Suojaisesta poukamasta suunta takaisin kohti mökkiä. Kuinka ollakaan tuuli oli yltynyt silläkin suunnalla. Meri tarjoili taas suolaisia suukkojaan, kylmiä ja märkiä.

Veneen saaminen rantaan ilman kiviin kolhiutumista oli oma operaationsa. Onneksi se ei ollut minun vastuulla, huonosti olisi käynyt. Mies hoiti turvallisesti meidät sekä veneen rantaan. Jäin vielä kuvaamaan aallokkoa.

Lokkia ei tuuli haittaa.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että pitsa jäi pelkäksi haaveeksi. Onneksi mökillä odotti purkkihernekeitot lämmittäjäänsä. Hieman harmitti kyllä, mutta oli se Jalostaja ihan hyvää.

Iloa päivääsi <3

Katariina