Taas konsertissa - Romantiikan väkevää voimaa Miehikkälän kirkossa

Kuten aiemmin jo mainitsin, niin konserttiin oli taas mentävä. Kun on klassisen musiikin makuun päässyt, niin se on menoa kerta toisensa jälkeen.

Miehikkälän kirkossa oli torstai-iltana Romantiikan väkevää voimaa -konsertti. Tällä kertaa sää ei suosinut, vaan ilma oli suomalaiseen tapaan kesäisen harmaa. En ollut liikkeellä yksin, vaan sain äidin mukaani. Mielenkiinnolla odotin mitä mieltä hän olisi, sillä kyseessä oli hänelle ensimmäinen kerta ikinä tätä laatua.

Yllättävän paljon oli ihmisiä lähtenyt liikkeelle sadesäästä huolimatta. Saa nähdä osuuko ennustukseni oikeaan, nimittäin olen vahvasti sitä mieltä, että festivaalin yleisöennätys tulee jälleen.

Kyllä vaan jälleen kerran oli tarjolla mieletöntä musiikin ilotulitusta. Alkuun kuultiin fagottia ja flyygeliä ja sen jälkeen viulun ja flyygelin saumatonta yhteistyötä. Esittäjinä tutut nimet Bence Boganyi, Tuomas Turriago, Jukka Merjanen sekä Liisa Malmivaara . Tunnelman pilasi ainoastaan Miehikkälän kirkon äärimmäisen epämukavat penkit. Missään muualla ei niin kamalan hankala ole istua - selkä suorana, lyhyt istuinosa eikä jaloille juurikaan tilaa.

Tuomas Turriago ja Bence Beganyi.
Jukka Merjanen ja Liisa Malmivaara.

Väliaika sitten vietettiinkin vesisateessa. Pihalle en kameroineni uskaltautunut, mutta kyllä siellä useampikin rohkea kahvia jonotti.

Sateen sattuessa sateessa...

Väliajan jälkeen oli edessä kaikkiaan kolme varttia kestävä Brahmsin teos. Viisi miestä ja heillä kolme viulua, sello sekä flyygeli. Tosiaan kolme varttia, luit oikein. No tuntuiko pitkältä - ei. Musiikki vei taas niin mennessään, että ajantaju siinä katosi. Ensimmäisen kerran katsoin kelloa neljänkymmenen minuutin kohdalla. Hämmästyin. Siihen kolmeen varttiin sisältyi oikeastaan kaikki, mitä musiikilta voi odottaa. Oli jännä tunne olla hiki otsalla epämukavan istuma-asennon vuoksi, kun samalla kylmät väreet kulkee kehoa pitkin. Niin vaikuttavaa! Osioiden välissä olevien pienten taukojen aikana kirkkosali oli niin hiljainen, että vesisateen ropina kuului selvästi. Yleisö eli vahvasti mukana, tunteella.

Jukka Merjanen, Petteri Iivonen, Tuomas Turriago sekä Ilari Angervo.
Tuomas Ylinen ja Ilari Angervo.
Iloa ja tunnelmaa Miehikkälän kirkossa.

Mutta entä se mukana ollut ensikertalainen, minun äitini? Konserttikokemus teki häneen vaikutuksen ja ihan kuten minutkin - oli musiikki vienyt mennessään. Ehkä parhaiten kuvaa se, että tuon Brahmsin kolmevarttisen jälkeen äitini kääntyi katsomaan minua ja kysyi: "Mitä! Loppuiko se jo? Joko se 45min meni?" Loppui se siltä illalta, mutta vahvasti vaikuttaa siltä, että ei lopullisesti - ensimmäinen kerta ei ollut viimeinen.

Minun osaltani tämän kesän festivaali oli tässä, mutta te muut - vielä ehtii mukaan! Anna musiikille mahdollisuus, tulet yllättymään.

Linkki Kamarimusiikin ohjelmaan on tässä.

Katariina <3