Taikinaterapiaa

Tykkään kovasti leipomisesta (ja etenkin leivonnaisten syömisestä, mutta älkää kertoko sitä kenellekään...) Päiväni on niin täynnä kaikenlaista työtä ja ohjelmaa, että leipomispuuhiin täytyy ryhtyä nytku eikä sitku -ajatuksella. Muuten kyllä jäisi pullat pyörittämättä, jos pitää odottaa sitä sitku muut hommat on tehty -hetkeä. Leipominen on niin rentouttavaa puuhaa - terapiasta se käy, kun taikinaa vaivaat ja kaulinta pyörittelet.

Minä harjoitin teeseitse-terapiaa lauantaina pullataikinan avustuksella. Hardcore-emännät alustavat taikinansa omin käsin. Minä en ole vielä niin pitkällä, vaan käytän yleiskonetta. Mutta se yleiskone onkin sitten oikein Kenwood Major Titanium ja voitte uskoa, että kyllä tuon majurin käsittelyssä valmistuu suurempikin limppu. Nimensä veroinen. Kenwoodit ovat oikeastaan ikuisia. Äitini oma taisi palvella liki kolmekymmentä vuotta, eikä se sittenkään rikki mennyt, vaan pääsi ansaitusti eläkkeelle - oli muutes vietävän kovaääninen laite. Ja oranssi, nykyään olisi muodikkaasti retroa.

Oli ihanaa tulla koulusta kotiin silloin teininä, kun ovella oli vastassa mahtava pullantuoksu. Heti tiesi, että nyt on äiti leiponut ja kohta saa tuoretta pullaa. Mikä siinä onkin, että se oman äidin tekemä pulla maistuu parhaimmalta? Ja vaikka kuinka yritän, niin samalle tasolle en ole yltänyt. Jatkan siis harjoittelua.

Ihan lapsukaisena, alakouluikäisenä, harrastin hiihtoa. En koskaan ollut mikään huippuhiihtäjä, mutta sitkeästi osallistuin Vehkalahden Veikkojen sarjahiihtoihin, jotka olivat aina tiistai-iltaisin. Silloin sattui usein, että äitini leipomispäivä oli osunut samalle päivälle. Minä tykkäsin (ja tykkään edelleenkin) syödä pullataikinaa ihan sellaisenaan. Siinä sitten illalla hiihtäessäni voimieni äärirajoilla nousi taikinat kurkkuun. Niin se oli, että jos joku hiihti verenmaku suussa, niin Koskelan likka painatti menemään taikinanmaku kitusissaan. Jännä juttu miten se antoi aina lisävoimia ja auttoi jaksamaan maaliin asti.

 

Minä teen pullataikinan tällä perusohjeella:

5dl maitoa

50g hiivaa tai 2pss kuivahiivaa

2dl sokeria

1 pussi tai putkilo jauhettua kardemummaa

1 muna

1tl suolaa

150g margariinia

Vehnäjauhoja

 

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi (+42 asteiseksi, jos käytät kuivahiivaa. Kuivahiiva sekoitetaan pieneen määrään jauhoja ennen taikinaan lisäämistä). Liuota hiiva. Lisää kananmuna, sokeri, suola ja kardemumma. Lisää jauhoja ja sekoita. Lisää sulatettu rasva. Sekoita. Lisää jauhoja vähitellen, kunnes taikina hieman irtoilee kulhosta. Pehmeästä taikinasta tulee pehmeitä pullia. Anna kohota liinan alla puolisen tuntia. Kumoa pöydälle, upota kädet taikinaan, vaivaa ja leivo mitä ikinä haluat.

Minun taikinasta syntyi tällä kertaa kierrepullia sokeri-kaneli-rasva -täytteellä sekä pyöreitä voisilmäpullia. Korvapuusteja minä en osaa tehdä. En tiedä mikä menee pieleen, mutta vaikka mitä ohjetta seuraan, niin lopputulos on kumollaan pellillä oleva lituska... Nuorin pojista oli mukana leipomassa ja hän sai aikaan erittäin taiteellisia luomuksia.

Lopputulos oli herkullinen. Kiusaan teitä vielä valmiiden pullien kuvilla, joista voitte melkein aistia pullantuoksun...

Tänään oli niin hurja päivä, että olisi vaatinut aikamoisen satsin leipomista pään nollaamiseksi. Selvisin kuitenkin kunnialla ja kovasti olen siinä uskossa, että kaiken muistin hoitaa ja tehdä mitä pitikin. Nollaaminen tapahtui illalla ystävän vierailun muodossa <3

Huomenna on myöskin melkoinen päivä, mutta ihan eri tavalla. Aamupäivällä käyn valokuvaamassa ystäväni ihania sisustusjuttuja ja illalla minulla on ilo osallistua Starboxin bloggaajille tarkoitettuun tilaisuuteen. Molemmista kuulette tuonnempana lisää.

Voikaa hyvin!

Katariina <3