Tautista aikaa - mitä saisi olla? (Ei mitään, kiitos...)

Se on varmaa, että kun syksy ja talvi saapuu, tulee samalla rytinällä myös taudinaiheuttajat. Nuo pikku paskiaiset, joista kukaan ei tykkää, mutta ihmisen eloon ne silti kuuluvat. Halusimme tai emme. Yleensä emme. Ei mene montaa hetkeä koulujen syyslukukauden alkamisesta, kun jälkikasvun kurkku on karhea ja räkä virtaa.

Jouluun mennessä se yleensä tulee, lappu koululaisen repussa. Tiedote alkaa suurinpiirtein näin: "Hyvät huoltajat, oppilaanne luokassa on havaittu täitartunta..." Ei tullut vielä täilappua. Laittoivat kovat panokset tiskiin heti kättelyssä. Wilmaan (nettiajan reppuvihko) saapui tiedote: "Hei, tänä syksynä on paljon ollut keuhkokuumetta oppilaissa..." Että sellaista on nyt tarjolla.

Ei kuulemma syytä paniikkiin, mutta lääkäriin kannattaa tavallista helpommin hakeutua korkean kuumeen ja pitkittyneen yskän takia. Meilläkin yskitään ja kuumetta on ollut viikon päivät. Lääkärissä on käyty ja kaikki viittaa sitkeään virukseen, toistaiseksi ei havaintoa keuhkokuumeesta. Tässä omaa sairastumisvuoroani vielä odottelen. Yleensä tauti iskee minuun viimeisenä, kun ensin olen hoitanut oman joukkueeni kuntoon ja kaikkeni antanut.

Kainona toiveena esitän, että pysykää kotona silloin, kun sairastatte. Niin monelta tuntuu nykyään unohtuvan se vanha ohje yhdestä kuumeettomasta päivästä sairauden jäljiltä. Saati että olisi kotona silloin, kun tauti kiivaimmillaan jyllää kimpussa. Ei siinä ole mitään urheaa, että yön oksennettuaan raahautuu aamulla töihin tai laskee kuumeet Buranalla alas, jotta jaksaa sen työpäivän keikkua - samalla tartuttaen aika ison joukon ihmisiä. Silkkaa typeryyttä se on, omalla ja toisten terveydellä leikkimistä. Turha vedota siihen, että kun on pakko ja täytyy. Sillä hetkellä sopii tehdä se vanha korvaamattomuustesti: työntää sormen vesilasiin ja ottaa pois. Korvaamattomilla siihen jää reikä. En ole vielä koskaan sitä nähnyt.

Stay strong!

Katariina <3

Kuvituskuvina luontokuvia loka-marraskuun vaihteesta.