Tukala olo ja turvottaa...

Joulu oli ja meni, mitä se jätti jälkeensä? Minulle ainakin tukalan olon ja turvotuksen. Niin ja tämän ohella harmituksen. Vahvempikin sana kävisi kuvaamaan tuntemusta, mutta pysytään nyt siistillä linjalla. Joulunalusviikko meni suuren stressin alla ja kun viimein meno rauhoittui ja sai rauhassa istua ruokapatojen ääreen, tuli syötyä ihan liikaa. Lopulta alkoi korvissa laulaa Juice Leskinen: "kun loppuu aatto ja alkaa yö, niin ihminen on sitä mitä hän syö..." Niinpä niin ja huokaus perään. Tuli syötyä joo.

Loppiainenkin jo meni ja olo on edelleen varsin tukala. Mahaa turvottaa lähes koko ajan - eli on sellainen ylensyönyt, tukala olo, kuin olisi kiviä mahassa. Housut ja paidat tiukkaa vyötärön kohdalta. Vaakaan en ole uskaltanut mennä, sen verran itsesuojeluvaisto pelaa vielä.

Vuosi sitten samassa tilanteessa ollessani ajauduin radiomainoksen uhriksi. Ostin itselleni Fitfarmin Superdieetti -nettivalmennuksen. Se oli oikea päätös! Valmennus tarjosi tarkat, viikottain vaihtuvat ruokavalio-ohjeet sekä ohjeet liikuntaan. Noiden viikkojen aikana ja myöhemminkin voin paremmin kuin koskaan ennen. Riittävä vedenjuonti puhdisti kehoa, olo oli virkeä ja kaikki tukala tunne kropasta poissa. Laihduin viisi kiloa, vatsa oli todella litteä, rasvaprosentti matala ja vaatekokokin kutistui numerolla. Olin elämäni kunnossa!

Lisääntynyt liikunta piti mielen virkeänä. Tosin aikaa sille oli hankala järjestää ja lopulta tuli vedettyä kahvakuulatreeniä keittiön lattialla tenavien ihmetellessä vieressä. Oli ainakin yleisöä. Kotiin hankittiin välineitä: selkälauta, juoksumatto, monitoimikeskus, painoja, kahvakuulia ja niin edelleen. Kaikesta huolimatta, kun aika on kortilla, rupesi harrastus hiipumaan. Tuntui että jos en ollut flunssaan tulossa tai flunssasta toipumassa, niin oli muuta kiirettä ja tekemättömiä töitä. Aina oli syy laiminlyödä itsensä ja oma hyvinvointi.

Tämän hetken tilanne on tosiaan se minkä jo totesin: turvottava. Olisi taas aika ottaa niskasta itseä kiinni ja laittaa nainen ruotuun. Vaatekoko ei ole vielä kasvanut, mutta jos tällä tiellä jatkan, on se vain ajan kysymys. Ja sitä en todellakaan halua!

Vielä on muutama suklaarasia joulun jäljiltä odottelemassa. Ei niitä roskiinkaan voi laittaa. Mutta niiden jälkeen, älköön kukaan minulle suklaata ja muita herkkuja tarjotko. Yritän taas jättää rasvat ja sokerit pois. Tai ainakin vähennän. Ja kasviksia, niitä ei voi koskaan liikaa lautasella olla. Lupaan myös nostella rautaa jälleen ja lenkille täytyy myös päästä. Tulkaa joku repimään minut irti sohvasta, kiitos!

Tervetuloa kevyt olo, minä olen valmis treffaamaan kanssasi!

Katariina <3