Usko, toivo, rakkaus. Merimiestatuointeja Vellamossa.

Viime torstaina minulla oli ilo ja kunnia päästä Merikeskus Vellamon Usko, toivo, rakkaus -näyttelyn ennakkoesitykseen somettajille, sekä kierroksen jälkeen näyttelyn avajaisiin.

Usko, toivo, rakkaus -näyttelyssä käsitellään merimiestatuointien historiaa tatuointikokoelman kautta. Tatuointimallit ovat kauniita ja yksinkertaisia, mutta sisältävät suuria määriä tunteita ja symboliikkaa. Mallit kertovat peloista ja toiveista, joista ei ehkä puhuttu ääneen. Ne kertovat kuolemanpelosta, kaipuusta kotiin tai toiveesta nähdä jälleen rakastettu morsian. Sydäntä lähellä olevat asiat ikuistettiin iholle. Toisaalta tatuoinneissa esiintyvät niin lohikäärmeet kuin tikaritkin voiman ja vaaran vertauskuvina.

Usko, toivo, rakkaus.

Sata vuotta sitten tatuointi ihossa oli osa merimiehen identiteettiä, mutta se leimasi kantajansa myös tiettyyn yhteiskuntaluokkaan. Tänä päivänä monet koristavat itseään samanlaisilla, perinteisillä tatuoinneilla kuin merimiehet aikoinaan. Mutta onko niiden merkitys yhä sama?

Ruotsin merimuseon näyttely pohjautuu 1920-1930 -luvuilta peräisin olevaan tatuointimallikokoelmaan sekä aktiiviseen merimiestatuointien dokumentoimiseen niin 1930-1940 -luvuilla kuin 2010-luvullakin. Merikeskus Vellamon näyttelyn on tuottanut Suomen merimuseo.

Usko, toivo, rakkaus -näyttely on avoinna 13.5.-11.9.2016.

14.6.-14.8.2016 välisenä aikana on tiistaisin ja lauantaisin mahdollisuus osallistua näyttelyn yleisöopastukseen klo 12. Kierros kestää puoli tuntia ja sisältyy pääsymaksuun 10/6e, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi.

Ylläolevan tekstin lähde: Suomen merimuseo, Merikeskus Vellamo, Kotka

Vanhoja tatuointimalleja.

Ennen virallisia avajaisia oli tosiaan tilaisuus päästä ennakkoon tutustumaan näyttelyyn. Saimme esittelykierroksen, sekä mahdollisuuden kuvata näyttelyä. Etukäteen kuvaaminen olikin todella hyvä asia, sillä näyttelyn avauduttua kuvaaminen olisi ollut aika mahdotonta yleisömäärän vuoksi.

Mielestäni näytteilleasettelu oli onnistunut kokonaisuus ja valaistus erittäin hyvä.

Näyttelyä.

Itse olen jo pitkään miettinyt ensimmäisen tatuoinnin ottamista. Mallia olen miettinyt ja toki sitä, että sattuuko se... Ensimmäinen askel on ottamatta, eli tatuoijan luona pitäisi käydä pelottelemassa itseä. Onneksi tekniikka on kehittynyt näistä seuraavaksi nähtävistä kuvista:

Vanha tatuointilaite.
Vielä vanhempaa mallia.

Kaikista vanhin esillä oleva tatuointilaite oli poljettava ompelukone. Oikeasti. Käykää itse katsomassa ja toteamassa.

Merimiehet ja minä.
Kaikkiin paikkoihin sitä tuleekin päänsä työntäneeksi.
Seinän täydeltä paljasta pintaa. Ja niitä tatuointeja.

 Usko, toivo, rakkaus -teema näkyy myös  Kotkan Meripäivien tatuointikilpailussa, joka käydään Facebookissa huipentuen avajaispäivän finaaliin, jolloin palkitaan eniten yleisöääniä saanut kilpailija sekä asiantuntijatuomariston valitsema koko kilpailun voittaja.

En usko, että itse tulen olemaan mukana tuossa kisassa.