Vaaka on loistava motivaattori!

Tässä iässä tietää olevansa elossa, kun heti aamulla jostakin kolottaa. Heräsin ja avasin silmäni, sattui, vaikka en edes liikahtanut. Erittäinkin elossa siis.

Joku aika sitten kirjoitin turvottavasta olotilasta ja liikunnan katoamisesta, tekstin pääset lukemaan tästä. Kerroin olon olevan tukala ja vaatteiden kiristävän vyötärön seudulta. Vuosi sitten pudotin painoa viisi kiloa. Siihen se elopaino asettui ja olin tyytyväinen. Nyt en ollut uskaltanut mennä vähään aikaan vaakaan. Oli koittanut aika katsoa totuutta silmiin, tällä kertaa ne silmät oli siellä vaa'an näytössä. Rohkeutta piti kerätä tovi jos toinen ja viimein astuin sille valkoiselle kapineelle, suljin silmäni ja ajatuksen voimalla yritin tehdä itsestäni mahdollisimman kevyen.

Ikuisuuksia ei vaa'alla viitsi silmät kiinni seisoa, jonohan siinä syntyisi vessan oven taakse. Varovainen kurkistus ja siinä se oli. Kaksi kiloa oli tullut painoa lisää. Harmitti aika tavalla. Hyvältähän ne suklaat ja muut herkut olivat maistuneet, ei sitä käy kieltäminen. Mutta kannattiko? Ei, ei se ollut tämän arvoista ollenkaan. Nyt moni varmasti ajattelee, että kaksi kiloa, mitä tuosta! Vanhat ja viisaat aikanaan sanoivat, että markassa on miljoonan alku. Samoin voi ajatella tästä. Tosin tässä ei ole uhkana miljonääriksi tuleminen, nämä sentit kertyvät rahapussin sijaan vyötärölle.

Herkkuja...

Ihan hyvä oli kohdata totuus, nimittäin oli sillä seurauksensa. Kaivoin illalla treenivaatteet esille ja suuntasin kotona olevan kuntoilulaitteiston hikiseen maailmaan. Vesipullo (tietenkin pinkki) mukaan, Spotifysta oma soittolista eetteriin ja nupit kaakkoon. Tuntui hyvältä, paremmalta kuin muistinkaan.

Läähätystä juoksumatolla, vatsa- ja selkälihaksia penkeillä, raudan kiskomista monitoimilaitteella ja lopuksi vielä kahvakuulaa. Hiki siinä tuli. Ehkä ihan fiksu veto ei ollut vetää lautasellista kaalilaatikkoa juuri ennen suoritusta. Ei se pierettämään vielä ehtinyt, mutta vatsalihasliikkeitä rimpuillessa kurkkuun nouseva kaalin maku ei niin kamalan viehättävä ollut. Toiset ne treenaa veren maku suussa, rouva Hostikka vetää kaalilla. Hienoa.

Voi miten oli upea fiilis, kun oli taas saanut aikaiseksi. Mutta kuten alussa kerroin, seuraavana aamuna ei niinkään upealta tuntunut. Päivän mittaan kolotukset lisääntyivät päänsärkyyn otetusta särkylääkkeestä huolimatta. Vatsalihaksiin sattuu, takapuoli on kipeä, reidet huutaa hoosiannaa ja käsivarret säestää. Tosin tämähän kertoo vain siitä, että jotain positiivista on tapahtunut ja tehoa on ollut. Siellä ne lihakset on, niitä pitää vain herätellä.

Liikunnan huumasta typertynyt ilme. Ja katsokaa: sillä on HIKI!

Pohjalta on hyvä ponnistaa, sillä suunta on vain ylöspäin!

Katariina <3