Vaatekaapin päivitystä

Kun aikaisin herää, niin sitä ehtii päivän aikana vaikka mitä. Tai sitten raahustaa rättiväsyneenä kohti iltaa viiden tunnin yöunilla, kuten minä eilen.

Herätyskellon luksusversio (lue aviomies) herätti minut jo puoli viideltä. Siihen aikaan todellakin on vielä ihan säkkipimeää, poissa on valoisat kesäaamut. Taas kerran sain olla kiitollinen toimiston sijainnista kotona. Pöydän ääressä on aika mukava istua aamutakki päällä ja kahvikuppi nenän alla. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan varhaisjakeluauton hurina. Päivällä sitä hurinaa saakin sitten odottaa pitkälle iltapäivään, melkein iltaan asti...

Otsikko lupaa päivitystä vaatekaappiin, joten asiaan siis. Kuten olen kertonut, en tykkää shoppailla vaatteita tuntitolkulla kaupasta toiseen juosten, sovitus on kauhistus. Tilaisuuden tullen kuitenkin poikkean kaupassa ja hoidan ostokset nopeasti ja tehokkaasti. Eilen se tilaisuus sitten koitti, kun työasioissa täytyi poiketa Kotkassa. Näin se on, että kun päivän valoisa aika lyhenee, niin hihat ja helmat pitenee. Siispä lämpimämpää vaatetta etsimään. Seuraavassa terveiset sovituskopeista:

Tästä lähdettiin liikkeelle. Sovituskoppiselfie päivän asussa.

Ensimmäisestä liikkeestä, joka oli KappAhl, nappasin sovituskoppiin farkut, paidan ja ponchon. Farkut oli sellaiset, joille tuli akuutti tarve heti ne nähtyäni. Paitaa halusin sovittaa sen kauniin kuosin takia ja se poncho - sitä olen miettinyt jonkin aikaa, että rohkenenko edes kokeilla. Jotenkin siitä on aina tullut mielikuva isona vaatteena, siis sellaisena  lainapeitteenä, jonka alle piiloudutaan. Juontaa juurensa ehkä siitä, että minulla oli joskus 90-luvun alkumetreillä poncho. Se oli sellainen inkakuosinen, reunassa hapsut ja kooltaan niin valtava, että sopisi tänä päivänä koko perheen retkipeitoksi.

Farkut oli täydelliset! Joustavaa materiaalia, ihanat päällä. Tosin minulla ei tuo peilin kautta kuvaaminen oikein ole hallinnassa... Pahoittelut siitä! :D
Tässä ponchokuva. Väri on todella kaunis, mutta tuo malli. Äh, jotenkin roikkuu?
Oikealla näkyy ponchon väri ja kuosi, on kyllä ihanat. Tuossa vasemmalla on sovittamani paita. Se ei vaan istunut ylleni ollenkaan, koko S oli mallia teltta.

Toisena ja viimeisenä kohteena minulla oli H&M. Kauppa nopeasti läpi, sovitettavaa käsivarrelle ja koppiin. Tehokasta.

Odottaa sovitusta.

Hyvä ystäväni Kiti oli taannoin myöskin saman asian äärellä, eli sovituskopissa. Katsokaapa minkälaisen paidan hän valitsi, näyttää nimittäin kovin tutulta!

Kitiii, meillä on nyt samanlaiset paidat!! Sori, oli ihan pakko :D Näyttää kivalta ja materiaali on todella miellyttävää ihoa vasten.
Paidan miellyttävät ominaisuudet aiheutti sen, että se lähti matkaani myös toisenlaisessa kuosissa.
Neulepuseron lisäksi valitsin myös pitkähihaisen puuvillatrikoopaidan. Tietenkin vaaleanpunaisena.

 Sovituskuvia ei enempää ole, muutenkin jo yliannostus minun naamaa tässä postauksessa. Mutta vielä yksi fiilistelykuva farkuista uuden paitapuseron kera:

Farkut ja valkoinen paitapusero, varma valinta.

Autolle laukkasin Hesburgerin kautta. Pidättäydyin hampurilaisesta ja valitsin kanasalaatin. En saanut sitä mitä aina ennen on tullut. Jossain käänteessä kanasalaatti on uudistunut tai sitten edelliskerrasta on liian pitkä aika:

Broileria, sipulia, fetajuustoa, tomaatteja ja kurkkua salaattipedillä. Erittäin hyvää!

Tehokkaan ostoshetken päätteeksi auto kohti kotia ja uusia haasteita. Kovasti vain jäi mietityttämään, että olisiko se poncho sittenkin pitänyt ostaa syksyn vaatetusta piristämään? Auttakkee!!!

Katariina <3