Vappuajelulla Helsingissä - hulinaa ja haikeat jäähyväiset

Miten sinun vappuaattosi meni? Palelitko varpaat rännässä? Minä nukahdin isännän kainaloon ensimmäisen kerran jo kymmeneltä illalla. Siitä vielä heräsin käydäkseni saunassa, mutta niin se vain aikainen aamuherätys vaati veronsa ja oli pää tyynyyn painettava. Varsin riehakasta menoa.

Vappupäivän kääntyessä iltapäivän puolelle lähdimme vappuajelulle. Tämä ei ole meillä mikään perinne ja muutenkin nyt oli ketunhäntä kainalossa. Nimittäin ajelumme suuntautui pääkaupunkiin ja samalla veimme yhden kuorma-autoista Espooseen. Meillä on firmassa uusittu kalustoa vähän raskaammalla kädellä, vanhempaa vaihdettu uusiin ja päivitetty tämän päivän tarvetta vastaavaksi. Niin sai lähteä myös Volvo. Minun Volvoni.

Hitto vie kun pitää ihmisen aina niin tunteella suhtautua kaikkeen. Myös autoihin. Minä tykkäsin siitä Volvosta kovasti, se oli mukava ajaa. Yhdessä olemme kuljettaneet mursketta ja suolanneet tietä, minä jo Volvo - musiikin piiskatessa nupit kaakossa. Nyt oli aika sanoa kiitos ja heippa miehen luodessa minuun hitaita katseita. Niin, se on auto... Ymmärrätte tätä itkuvirttä paremmin, kun kerron, että minä pienen pienenä tyttönä tunsin suurta surkeutta joutuessani luopumaan vanhasta peitosta uuden tullessa tilalle. Yhä muistan, kun istuin katselemassa peittoa ja rutistin sitä. Vanha peitto sai jäädä uuden kaveriksi. Ettei tulisi paha mieli. Sille peitolle.

Kiitos ja heippa!

Sinne jäi Volvo Vehon pihalle, viimeinen katse ja matkaan.

Virojoella oli ollut kaksi ihmistä puiston penkillä istuskelemassa vapun iltapäivänä, yhtään lakkia ei näkynyt, autoja ei liikkunut. Hiljaista. Kuollutta. Toista oli meno Helsingin keskustassa. Ei voinut tällainen maalaistallukka muuta kuin ihmetellä sitä väen määrää. Ja tämä oli pientä verrattuna siihen massaan, joka oli ollut liikkeellä aattona ja päivällä. Yllättävän päihtyneenä oli osa, vaikka oli maanantai ja seuraava päivä tavallinen arkipäivä. Luulen, että monessa työpaikassa oli tiistaina väsynyttä ja juhlinnan kuluttamaa väkeä...

Pallokauppias.
Aika täyttä on...
Paloauton sisällä on sauna :D
Haalarikansaa
Se tunne, kun auton sivulasista näkyy pelkkä bussin kylki... Onneksi minä en ollut ratissa, tuli nimittäin hiki jo pelkästään repsikan penkilläkin. Kaikki jäi ehjäksi.
Toisaalla ei jäänyt auto ehjäksi... Poliisiauto on ottanut osumaa ollessaan hälytysajossa.

Puiston vilinän keskeltä siirryimme Kauppatorille jätskille - siellä ei ollut ruuhkaa. Kaupungin kalusto siivosi katuja ja toria edustuskuntoon. Hämmästelin sitä nopeutta ja tehokkuutta, sillä pian kaikki näytti siltä kuin ikinä ei olisi mitään juhlittukaan.

Kauden eka tötterö. Tietenkin suklaata...
Kotimatka alkaa aina Uspenskin katedraalilta.

Päätän raporttini Helsingin vappuelämästä tähän. Toki kotimatkalla piti vielä väijyä auringonlaskua, joka jää niin harmittavasti sinne taakse eikä moottoritiellä voi pysähtyä kuvaamaan.

Heippa Helsinki, miä tuun pian takaisin!

Katariina <3