Venetsialaiset

Elokuun viimeisenä viikonloppuna vietetään venetsialaisia. Juhlan historia on pitkä, onhan sitä vietetty jo 1800-luvun loppupuolella Pohjanlahden suurimmissa kaupungeissa. Kalenterin samalla paikalla vietetään myöskin muinaistulien juhlaa. Tämä tapa on ollut vakiintuneena vasta parikymmentä vuotta. Muinaistulien alkuperäinen ajatus on ollut varoitustulet, kun taas venetsialaiset on mökki- ja veneilykauden päätösjuhla.

Venetsialaisia oli tarkoitus meilläkin viettää täällä mökillä. Tosin mökkikausi meillä jatkuu pitkälle syksyyn ja venekin saa vielä olla paikallaan - jos sen sitten jouluun mennessä siirtäisi... Jo päivällä sää oli niin tuulinen, että risujen ja puutavaran virittäminen iltatulia varten tuntui turhalta.

Eihän se tuuli tuosta mihinkään tyyntynyt. Sain kuitenkin viriteltyä pihalle vähän ulkotulia kivenkoloihin ja kynttilöitä lyhtyihin:

Grillimajaan laitoin ihan omat muinaistulet. Puolikkaan tulitikkuaskin ja paksuhkon sanomalehtinipun myötä sain tulen syttymään. Minä, entinen partiolainen...

Kipinät näyttää jännältä.

Sisälle loin tunnelmaa kynttilöillä. Voi miten rakastan niitä! Se hyvä puoli näissä pimenevissä päivissä on, että nyt voi taas iltaisin tunnelmoida kynttilänvalossa.

Aamulla heräsin mieheni ääneen. Hän kertoi tuulen tyyntyneen yön aikana. Katsoin ikkunasta ja totta - meri oli ihan peilityyni ja sävyltään hennon vaaleanpunainen. Kello oli kuusi, aurinko juuri nousemassa. Näky oli henkeäsalpaavan kaunis! Valokuvaamaan en kyennyt lähtemään, vaikka kovasti mieli tekikin. Nimittäin henkeäni salpasi kauniin merimaiseman lisäksi myös yöllä alkanut flunssa.

Että kipeänä täällä nyt istutaan. Kurkku on karhea, nuha tekee tuloaan, palelee ja joka paikasta kolottaa. Särkylääkkeen vaikutusta odottelen. Tätä kurjuutta kuvaa parhaiten se, että en edes huulipunaa ole laittanut. Ja se on tosi kyseessä silloin!

Aaaatshiuu!!

Katariina <3