Vettä ja loskaa Porvoon mitalla - yllätyksenä valoa pimeään

Kun kerran pakollista menoa Porvoon suunnalle keskiviikkona tuli, niin ajattelin sitten samalla ikuistaa jouluasuun pukeutuneen Vanhan Porvoon. Kaksi kärpästä samalla iskulla. Reipasta ja tehokasta.

Sattui kuitenkin meille rannikon ihmisille niin kovin tutunoloinen sää, se vähemmän talvinen. Vettä vihmoi tuulilasiin enenevissä määrin mitä lähemmäs Porvoota saavuin. Ja perillä sitä tulikin sitten jo ihan reippaasti. Poissa oli kaikki talvinen kauneus ja pehmeä lumivaippa, vaikka äskenhän sitä vasta tuli kuin turkin hihasta. Pimeää, märkää, loskaa ja kuraa - niistä on Suomen talvi tehty.

Ajattelin koiranilman karkoittaneen ihmiset, kun paljon ketään ei näkynyt ja autonkin sain parkkiin ihan paraatipaikalle. Enpä arvannut, että piilossa ne olivat kaikki ihmiset.

Tämä olisi niin minun värinen...

Parkkimittarilla askarrellessani jostain tupsahti väkeä. Kiirehtivät vanhan torin suuntaan. Ruotsia puhuivat keskenään, en ymmärtänyt. Mutta yhden sanan ymmärsin: Lucia. Tadaa! Nythän on Lucian päivä. Voisiko olla niin, että pääsisin ekaa kertaa eläissäni näkemään ihka aidon Lucia-neidon? Saman suuntaan johtivat siis askeleeni.

Ja hyvänen aika, siellä ne oli kaikki ihmiset Raatihuoneentorilla. Ilmankos oli muualla niin hiljaista. Lucian päivän juhlallisuudet olivat hetki sitten alkaneet. Neljäkymmentä vuotta piti elää tämän nähdäkseen. Ja sittenkin vahingossa...

Lucia-neito. Katsokaa tarkkaan, kyllä siellä kynttilät loistaa...

Kuvat ovat mitä ovat, mutta siitä huolimatta julkaisen. Kuitenkin sen verran mukava yllätys tämä oli. Väkeä oli runsaasti paikalla. En tiedä miten ohjelma näissä tilaisuuksissa yleensä kulkee, mutta nyt ainakin oli vuoroon puhetta ja laulua. Och samma på svenska, koska Porvoossa olimme.

Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.

 

Loppuun asti en tilaisuuttaa seurannut, vaan hipsin kohti autoa samalla valokuvaten. Kun piti sitä jouluista Porvoota ikuistaa. Tämän verran sain irti:

 

 

Voiko näyteikkuna enää suloisempi olla?
Ne vähemmän mukavat värivalot. Onneksi vain väärä hälytys.

Ja kotiin Porvoon Shellin kautta. Juttuhan on niin, että ei reissua noille suunnille ilman lihapulla-annosta. Seuraavan saakin sitten ilmaiseksi, tuli leimakortti täyteen.

Katariina <3