Yllätysterveiset naapurista!

Edellisessä postauksessa sain päätökseen Tallinnan matkan käsittelyn. Tai niin ainakin luulin. Jos et ole vielä lukenut, löydät Tallinnaa koskevan postauksen tästä ja reissulla tehtyjä ostoksia käsittelevän tekstin kuvineen tästä.

Viime viikonloppu oli lauantain osalta ERITTÄIN tuulinen ainakin täällä kaakonkulman rannikolla. Hienot, rannalla otetut selfiet näyttivät tältä:

Hah, hah!!

Huomatkaa leppoisa tuulen leikittely hiuksilla. Hyvä ettei tukka päästä lähtenyt...

Yön aikana tuuli tyyntyi ja meressä olleet kuopat tasoittuivat. Harmaata oli, mutta ulkona pystyi sentään olemaan ilman veden valumista silmistä.

Harmaata, mutta melko tasaista.

Sattumalta huomasin kauempana merellä jotakin oranssia kellumassa. Pelästyin, koska luulin niitä pelastusliiveiksi! Mielessäni ajattelin, että edellispäivän myrsky on koitunut jonkun onnettoman kohtaloksi ja nyt sieltä kelluu vainaja kohti meidän rantaa. Kiikareilla tihrustin merelle ja onneksi sain todeta jälleen kerran olleeni väärässä. Näytti siltä, että jonkin sortin uimalelu siellä kelluu.

Eipä aikaakaan, kun tuo tunnistamaton, kelluva kummajainen tuli rantaan. Ja katsokaa:

ILMAPALLOJA!!

Sieltä tosiaan rantautui nippu oransseja ilmapalloja!

Osa palloista oli hajonnut matkalla.

Eikä kyseessä olleetkaan mitkään tavalliset ilmapallot! Tarkempi tutkiminen osoitti, että ne oli synttäripalloja. Nämä pallot olivat olleet ilahduttamassa jonkun juhlissa ja karanneet ilmaan. Kova tuuli ja myrskyävä meri olivat kuljettaneet palloja aika pitkän matkan. Nimittäin niiden nauhoissa oli onnentoivotukset viron kielellä...

Palju onne sunnipäevaks!

Niin se vaan on, että pieni ja kaunis Viro ei anna unohtaa itseään. Ja kuinka voisinkaan, sillä pysyvän jäljen se jätti sydämeeni silloin ensimmäisellä vierailulla.

Tapaamme jälleen, Viro! Ja sama toisella kielellä, jos osaisin. Ehkä joskus vielä opin.

Katariina <3