Yrittäjän päivä

Eilen 5.9. vietettiin yrittäjän päivää. Tämän postauksen piti tulla silloin ulos, mutta en ehtinyt. Viime viikko meni sairastaessa ja maanantai rästihommia purkaessa. Terve en ole vieläkään, eikä niistä hommista tullut valmiiksi kuin murto-osa vasta.

Yrittäjän päivää on vietetty vuodesta 1997 alkaen ja se on ihan oikea merkkipäivä, katsokaa vaikka kalenterista. Päätapahtuma on Helsingissä ja joitain pienempiä ympäri Suomen.

Meillä tuo yrittäjän päivä on ihan joka päivä. 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa. Ei se lue allakassa jokaisen päivän kohdalla, mutta siltikään ei unohtumaan pääse. Olen seurannut tuota yrittäjän elämää jo yli kaksikymmentä vuotta, joten melkoiseksi asiantuntijaksi olen väkisin itsekin tullut. Minähän en ole yrittäjä. Mieheni on ja minä hänen firmassaan töissä. Tosin pykälien mukaan minä olen yrittäjä. Tiesittekö, että kaikki yrittäjän perheeseen kuuluvat henkilöt, jotka saman katon alla asuu ja työskentelee perheenjäsenen yrityksessä, lasketaan yrittäjiksi itsekin? Hämmästyin tästä aikanaan itse suuresti, mutta niin se vaan on, ei auta mutista.

The business look

Monesti puhutaan yrittäjän vapaudesta. Siitä kuinka voi itse päättää aikatauluistaan ja menemisistään. On niin auvoista ja ihanaa. Ei se mene niin. Menestyminen, kehittyminen ja pärjääminen omalla alallaan vaatii yrittäjältä sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä, luonteen lujuutta, rohkeutta, riskinottokykyä ja välillä ihan silkkaa hulluutta. Pitää olla pelisilmää ja matikkapäätä, tarvittaessa on osattava olla myös tiukkana - muistettava, että business is business. Suhteet asiakkaisiin täytyy olla hyvät ja sinun täytyy olla luotettava - teet sen minkä lupaat, palvelet hyvin. Ja kun nuo kaikki edellämainitut seikat on kunnossa, tähtien asento oikea ja tuuli suotuisa, voit olla yksi menestyjistä.

Kuten kerroin, olen seurannut yrittäjän elämää yli kaksikymmentä vuotta. Yritystoiminta alkoi pyöröhirsituotteiden valmistuksella, käsinveistettynä tietenkin. Siitä siirtyen talopakettien kasaamiseen, kunnes tuli se ensimmäinen traktori, jolla puskettiin lumitöitä. Siitä toiminta vähitellen siirtyi kokonaan maanrakennusalalle, yhtiömuoto vaihtui ja koneita alkoi tulla lisää. Nyt niitä on tänä päivänä niin paljon, että näin äkkiseltään meistä kumpikaan ei osaa lukumäärää heittää. Yritys työllistää useita henkilöitä, kiitollisia olemme siitä, että meillä on ihan huippuhyvät miehet listoilla.

Kuluneisiin vuosikymmeniin mahtuu paljon töitä, isot määrät kahvia, liian vähän unta, olematon vapaa-aika sekä monen monta ylikuormituksen alla hengettömäksi mennyttä kännykkää. Se puhelin nimittäin soi aamusta iltaan.

Yrittäjän puolisolta vaaditaan paljon. Monesti olen sanonut, että kaikista ei olisi tähän! Koska toinen on tehnyt pitkää päivää silloin, kun lapset ovat olleet pieniä ja sylivauva talossa, on se tarkoittanut sitä, että omineen on pitänyt pärjätä ja itse paljon hoitaa asioita. Valehtelisin, jos väittäisin, että aina olisin ilolla ottanut vastaan yksinäisiä iltoja ja lasten uhmakohtauksia sotkuineen ja tippuvine tauluineen. On vaadittu suurta ymmärrystä ja sitkeyttä, lujuutta ja herkkyyttä. Mutta niin niistä vuosista selvittiin jokainen - kokeneena, viisaana ja jalostuneena. Paljon erillään, mutta yhdessä kuitenkin. Se on tärkeintä, yhdessä.

Mikä on sitten se menestyksen varjopuoli? Jos saat yrityksesi kannattamaan ja sinulla niin sanotusti pyyhkii hyvin, voit olla varma, että se herättää kateutta. Se kateuden määrä ja siitä aiheutuvat kuviot puheineen ja kyräilyineen voivat olla jotain aivan käsittämätöntä. Eli yrittäjän ominaisuuksiin kuuluu myös paksu selkänahka, mieluiten paksumpi kuin sarvikuonolla. On hämmästyttävää miten harva osaa olla ylpeä siitä, että "oman kylän poika" pärjää. Ei sitä ainakaan näytetä kovin herkästi, ennemmin käännetään katse muualle, jätetään tervehtimättä ja istutaan eri pöytään. Mölinän alle hautautuu se tosiasia, miten PALJON työtä kaikki on vaatinut, harva meistä mitään ilmaiseksi saa. Kiitollisin kaikesta on verottaja.

Viime viikolla luin Kauppalehteä, siinä oli mukana Menestyjät -liite. Kymenlaakson kohdalla löytyi luettelosta tuttu nimi. Lämmin tunne läikähti sydämessäni, silmäkulmassa kimmelsi kyynel. Olin niin ylpeä miehestäni! Hän on kaiken rakentanut itse, omin hartiavoimin. Pus <3

Katariina