Ajatuksia ystävyydestä - kuinka paljon ystäviä ihminen tarvitsee?

Kaveri, toveri, tuttava, kanssakärsijä. Edellä mainittuja on meillä kaikilla. Niitä on joka lähtöön, jonkun kanssa kenties teet töitä, toinen on shoppailukaveri ja kolmas se, joka on aina valmiina lähtemään baarikierrokselle. Hyvä niin. Kavereita ei voi koskaan olla liikaa, eikä niitä hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa vaihdat muutaman sanan kohdatessa ja molemmille jää hyvä fiilis.

Entä ystävä? Sanana samankokoinen kuin kaveri, mutta merkitykseltään paljon suurempi. Ystävä on se, johon voit luottaa ja joka on kaikessa tukenasi. Parasta ystävyys on silloin, kun kannatellaan toista vuorotellen - toisen ollessa heikko, on toinen vahva kuin kallio ja seuraavassa hetkessä toisinpäin. Tiedät kenelle soittaa silloin, kun elämä potkii turvakengällä persuksille, kuin myös silloin kun jotain ihanaa tapahtuu. Jaettu ilo on kaksinkertainen, jaettu suru vain puolikas.

Ei ystäviä tarvitse välttämättä olla kuin se yksi, luottoystävä. Surulllista on se, että kaikilla ei ole sitä yhtäkään. Jo koulumaailmassa on heitä, jotka ovat aina yksin. Niitä, jotka viettävät välituntinsa seinään nojaten, katse maahan luotuna. Kukaan ei pyydä mukaan, itse ei kehtaa, kun pelkää torjutuksi tulemista, kenties monesti sen jo kokeneena.

Keksivät sitten ystävänpäivän, jota on Suomessa vietetty 1980-luvulta lähtien. Kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, eikä vain rakastavaisten juhlapäivä. Nykyään suomalainen ystävänpäivä on kovin kaupallistunut lahjoineen, mutta alunperin se oli enemmänkin korttivoittoinen. Kortteja lähetettiin ja saatiin. Koulussa kortteja varten oli laatikko. Siihen sai tekemänsä kortit laittaa ja siitä ne sitten jaettiin saajille. Muuten kaunis idea, mutta kun kaikki eivät niitä kortteja saaneet. Ei edes sitä ensimmäistäkään. Voiko musertavampaa olla?

Itse olen saanut vähän kaikenlaisia ystävänpäiväkortteja. Lähtemättömän vaikutuksen teki se seiskaluokkalaisena saatu, jonka oli lähettänyt minuun niin palavasti ihastunut poika. Paperista leikattu lappu, jossa oli punaisia sydämiä, valokuva ja teksti: "älä pelkää, en oo niin paha miltä näyttää". Se oli hieno, todellakin oli.

Vuosien varrella olen saanut uusia ystäviä, mutta olen myös menettänyt. Pahiten koski se, kun ystävä laittoi välit poikki ja kysyessäni syytä sain vastaukseksi: "Aina ei käy polut yksiin!" Siihen asti ne oli käyneet yksiin monta vuotta. Tuosta on kulunut jo parikymmentä vuotta. Edelleenkään emme edes tervehdi ja syytä voin vain arvailla.

Tänä päivänä ystävänpäivä on minulle päivä muiden joukossa. Ystävyyttä tulee vaalia vuoden jokaisena päivänä, turha huudella yhtenä päivänä vuodessa, jos muuten on hiljaa. Kavereita ja tuttavia minulla on paljon, mutta todelliset ystävät voi helposti laskea yhden käden sormin. Mutta ne muutamat, he ovat kultaakin kalliimpia. Ja kyllä minä yhden kortinkin lähetin, rakkaalle ystävälle meni.

Tiistain ja ystävänpäivän kunniaksi ostin kotiini kauniita kukkia Suvin Kukkapajasta Virojoelta. Keväisiä tulppaaneja sekä helmililjoja ja niin minun väreissä! Loppuun kuvafiilistelyä:

When you're down and troubled
And you need a helping hand
And nothing, nothing is going right
Close your eyes and think of me
And soon I will be there
To brighten up even your darkest night

 

Katariina <3