Arjen haasteita: Eletäänkö me ruuhkavuosia?!?

 

Viimeisen kuukauden aikana mielessäni on pyörinyt yhtä sun toista, koskien meidän arkea. Aloitin työt joulukuussa ja meidän arkeen tuli selvästikin isoja muutoksia. Nyt myönnän, että olen ollut stressaantunut ja murehtinut tätä kaaosta ja lievää väsymystä. 

Vauvavuotemme päättyi syyskuussa ja minä kun kuvittelin(jostain kumman syystä), että nyt asiat vähän helpottuvat. Ainakin toistaiseksi. No voin sanoa, että nythän sitä vasta väsyttääkin!! :D Haha!!

Vuorotyöläisinä(ainakin osittain)päivät pitenevätkin aika paljon. Mieheni esimerkiksi saattaa aloittaa työt jo ennen aamu viittä, pääsee kotiin klo 13 jälkeen ja hakee Edvinin päiväkodista Edvinin päiväunien jälkeen. Minä taas puolestani olen töissä koko päivän (10-19)ja tulen kotiin vasta puoli kahdeksan jälkeen. Kyllähän siinä saa itselleen pientä väsymystä kun mieheni herää puoli neljältä ja töiden jälkeen vielä hoitaa huomiota vaativaa taaperoa(joka on jo nukkunut päiväunensa päiväkodissa).

Minäkin olen aloittanut päiväni jo puoli seitsemältä taaperon kanssa ja hoidamme aamutoimet ennen päiväkotiin ja töihin lähtemistä. Illalla pääsen pieneksi hetkeksi sylittelemään Edviniä ja laitan hänet nukkumaan. Kyllähän se välillä tuntuu niin rankalta kun vietät pienen kanssa vain pienen hetken ja tiedät, että huomenna sama toistuu. En pystyisi tähän jos en tietäisi, että Edvin rakastaa päiväkotia. Kun aamullaa puhutaan päiväkotiin lähdöstä, E on heti innoissaan ja kun saavumme päiväkodille, pieni ampaisee sylistäni, heti muiden joukkoon. Edvin selvästikin viihtyy päivähoidossa. Ja tämä tekee tästä kaikesta paljon parempaa.

Kotona odottaa vielä yksi lapsi(tai sitten hän on ihan omissa puuhissaan)kaksi koiraa sekä sotkuinen koti. Ruokaakin pitäisi laittaa(vaikka aika usein teemmekin kahden päivän ruuat). Välillä vähän kiristää ja tuntuu, että olisi vain helpompi luovuttaa, mutta aika hyvin me puhallamme yhteen hiileen ja saamme hommat toimimaan.

Ella on reipas, hoitaa omat läksyt j välipalat hyvin itsenäisesti sekä ulkoiluttaa koirat. Ihanaa miten Ella ymmärtää, että nyt elämme tällaista vaihetta ja hn osaa olla apuna arjen askareissa. 

 Kaiken kiireen lisänä on tämä(jo ikuisuuden jatkunut)kylmä talvi. Murrr. Mutta kohti kevättä mennään(hitaasti, mutta varmasti...?)ja se lämmittää mieltä. 

Myönnän, että kamppailen näiden ajatusten kanssa. Lisäksi tähän talveen on kuulunut paljon kaikenlaista turhaa ekstraa ja tuntuu, että huonoa onnea on sadellut niskaan kaiken aikaan. 

Mutta nyt olemme niin LOMALLA ja nautimme Tallinan kylpylästä koko perheen voimin!

Näillä sanoilla siis, kohti onnellisia kevätpäiviä, parempaa tuuria sekä valoa ja aurinkoa! 

Puolitoistavuotias pieni rakas <3

Siksi bloginkin puolella on ollut hiljaista jo muutaman viikon. Paljon haluaisin kirjoitella ja kertoa, mutta aika tuntuu loppuvan. Ei se mitään. Olen täällä kun ehdin. Ja kaikki helpottaa aikanaan. Tärkeintä on, että minulla on ihana perheeni sekä ystävät mukana menoissa. Palataan. Toivottavasti pian! Mukavaa uutta viikkoa!!