Expat-elämää (Kansainvälinen minä)

Nykyään enää hyvin harvoin, mutta sopivalla hetkellä mainitsen, että olen ollut expat-lapsi. Yleisin kysymys aina kuuluu "No mitä se tarkoittaa?"

Sehän tarkoittaa sitä, että olen asunut ja kasvanut ulkomailla lähes koko lapsuuteni isäni työkommenusten vuoksi. Ja sehän tarkoittaa myös sitä, että olen käynyt kaikki koulunu kansainvälisissä kouluissa ja englannin kielellä. Edelleenkin englanti on minulle se henkilökohtainen "oma" kieli. 

Expat-elämä oli meille hyvinkin tavallista elämää ja tuhannet suomalaiset elävät niin ympäri maailmaa. Me aloitimme Malesiasta ja päädyimme Thaimaahan, jo toistamiseen. Ensimmäisen kerran Thaimaassa asuessa olin ala -ja yläasteikäinen, mutta kun muutimme sinne uudestaan aloitinkin jo lukion. Thaimaa on minulle vieläkin tärkeä ja siksi pidämme sen suurena osana meidän elämää ja olen saanut oman perheeni rakastumaan myös Thaimaahan.

Hassuinta expat-elämässä on se, että siinä helposti unohtaa sen kuinka hienoa sellainen elämä on. Elämää kaukana, ihanassa lämmössä, suuressa kansainvälisessä maailmassa, erilaisten kulttuurien ympäröimänä ja juurinkin sitä "hohdokasta" elämää josta moni suomalainen unelmoi. Kyllä se sitä oli, siis erikoista ja ainutlaatuista, mutta loppujen lopuksi myös meidän arkea ja meille hyvinkin tavallista. Tietysti aikuisena ymmärsin paremmin, että onhan se ollut niin rikasta elämää saada kokea tuon kaiken.  Ja tiedän, kuinka paljon se on "rikastuttanut" nykyistä elmääni myös.

Pienenä muista vain sen, että kavereita oli monia, monesta eri maasta ja kaikki me lapset, tummat taikka vaaleat olimme osa suurta kansainvälistä yhteisöä. Totuimme siihen, että kouluja vaihdettiin usein ja aina hyvästeltiin ystävät. Seuraavassa maassa saimme taas uudet ystävät ja elämä jatkui. Siihen tottui. Mutta kasvatessa, se ei enää ollutkaan niin helppoa. Vuoden päätyttyä hyvästeltiin ystävät Thaimaassa kyynelten valtaamana sillä osan heistä näkisin kesän jälkeen, mutta osa heistä muuttaisi perheineen taas uuteen maahan. Kesät vietimme täällä suomessa. Meillä oli Kotkassa kesäasunto, sillä äitini on alunperin kotkalainen. Minun oli aina hyvä palata tänne sillä kaikki rakkaat ystäväni odottivat minua. Ja kun kesä oli ohi, meidän oli aika taas palata ulkomaille. Taas hyvästeltiin.

Kun valmistuin ylioppilaaksi muutimme suomeen koko perhe. Minä en ollut sen kummemin suunnitellut, mitä tulevan pitää. Mutta jäin Kotkaan kun vanhempani muuttivat Espooseen. Nyt minulla on täällä perhe, talo, työ ja koko elämä. Matkustamme kesäisin Thaimaahan ja nautimme siellä olosta. Pian olemme taas koko kesäkuun lämmössä. 

Onhan niitä tarinoita vaikka kuinka monta. Tarinoita esimerkiksi käärmeistä, lemmikki apinoista, tsunameista, ja upeista paikoista. Joskus tarinat tulevat puheeksi, ja kuulijan on vaikea uskoa korviaan. Ne ovat kuin niitä tarinoita joita näkee elokuvissa. Muistelemme niitä aikoja aina välillä ja jaamme tarinoita kera naurujen sekä kyynelten kun koko perhe kokoontuu.  Olihan ne huikeita aikoja. 

Osa sydämestäni kuului ikuisesti sinne. Ja olen niin kiitollinen lapsuudestani expat-elämässä, sillä se on osin muokannut minusta juurikin näin avoimen, vahvan ja ymmärtäväisen ihmisen.

Nyt toivottelen kaikille mukavaa alkanutta viikkoa ja ehkä pian taas jaan tarinoita maailmalta. :)

Joulu kotipihalla. Pikkuiruiset sisukseni Matilda ja Axel mukana kuvassa. Sekä Tipsu koira.
Kuvataiteen tunnilla. Meillä oli aina koulupuhut.
Amerikkalaisten koulujen tapaan meidän Prom-juhla. Minä ja ystäväni Angela.
Ystäväni
Ylioppilaat