Kuin maalaisunelmaa
















Jo pienenä haaveilin, että kun kun kasvan aikuiseksi haluaisin asua maalla. Halusin asua maalla ihanassa pienessä mummonmökissä, luonnon lähellä. Haaveilin eläimistä ja omasta rauhasta ja "helposta" elämästä. Nyt täytyykin todeta, että aika lähellä on, että tämä haave on toteutunut. Ja nyt tuntuu siltä, että ehkä tämä olikin se haave, kaunis punainen tupa kauniilla saarella, pienessä yhteisössä ja omassa rauhassa. Ja kun eletään realistisessa maailmassa niin kaupunkiin on vain 17km ja muut lähipalvelut löytyvätkin jo Karhulasta alle 10 kilometrin päästä. 

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika raskaita varmasti monelle myös suomessa. Uutiset pommittavat mitä kauheimpia tietoja kokoajan maailmalta ja uskon, että monet tuntevat olonsa ahdistuneiksi. Minäkin olen potenut ahdistusta. Nyt tuntuu vahvasti siltä, että olisi ihana kadota omaan pieneen kuplaan ja unohtaa muu maailma, ettei vain tulisi paha mieli. Aika mahdottomalta se kuulostaa ja sitä se onkin, sillä valitettava totuus on, ettei aikuinen ihminen pysty välttymään näiltä tiedoilta ja tuntemuksilta. 

Yritän sanoa, että nyt on ehkä ihan hyvä hetki keskittyä siihen oman perheen hyvinvointiin niin paljon vain kun on mahdollista. En koe että tällaiselle tavalliselle tallaajalle se olisi itsekäs teko vaan uskon, että maailman parantajia on jo monia. Ja kun voin, niin varmasti teen ja annan sen tarvittavan maailmalle. Mutta miksi ei muka olisi oikeutta nauttia niistä pienistä iloista joita voimme saada elämäämme joka päivä. 

Meillä viikonloppuna(tietysti oman työni ohessa)nautittiin taas elämästä. Grillasimme ja testasimme leivinuunin mahdollisuuksia. Hyvin ne perunat siitä kiehuivat, kuten totesin Ansille, "montakohan kertaa tällä liedellä on jo keitetty perunoita". No nyt on meidän ensimmäiset perunat keitetty hyötylämmön mukana. Heheh juuri näin, pieniä iloja. Voi ei :)

Viikonloppu on ollut ihanan aurinkoinen ja kaikki vapaa aika on vietetty pihalla. Näin tehdään niin kauan kuin vain voidaan. Täällä nyt olen ja niin onnellinen ja kiitollinen kun meillä on tämä oma pieni mummönmökki  

Joten muistutan vielä kerran, että yritetään, ja tätyykin osata nauttia elämän pienistä iloista, sillä positiivisuutta ja hyvää mieltä ei voi koskaan olla liikaa, jos se tulee aidosti sydämestä. Oikein mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!! 

                                      p.s. Pihakyltin olen tehnyt ajopuista, siitä tulossa oma päivitys ;)