Meillä on ollut ihmeellinen vuosi

Ystäväni Aijan ottamat odotuskuvat. Istun meidän laiturilla, onnellisena odottaen tulevaa.

Facebook muistutti minua päivityksellä viime vuodelta. Päivitys toi mieleen muiston joka on ollut rankka, mutta samalla maailman paras. Olin viikolla 39, kun minulla todettiin raskausmyrkytys ja kuntoni romahti sen verran huonoksi, että meidät kirjattiin osastolle. En ehtinyt loikoilla osastolla kovinkaan kauaa, kun olikin jo lähdettävä synnytyssaliin. 44 uuvuttavaa tuntia ja lopulta leikkaukseen ja vihdoin saimme pienen pojan luoksemme. Kokemus oli elämäni rankin ja sitä on ollut kovin vaikea muistella. Kaikki ei mennyt niin sujuvasti, eikä edes sinnepäin. En ollutkaan hereillä koko leikkauksen aikana, mutta juuri kun vauvaa oltii viemässä ulos leikkaussalista, heräsin hetkeksi. Hetken ehdin koskettaa vauvaani ja itkin onnen kyyneleet.

Illalla sain pienen syliini ensimmäistä kertaa. Ja se oli niin ihmeellistä. Olin odottanut sitä hetkeä jo niin monta vuotta.

Nyt Edvin on ihastuttanut meidän kaikkien elämää jo vuoden verran. Hankalasta alusta selvisimme ja kulunut vuosi on ollut mahtava. Edvin on iloinen, fiksu, reipas, utelias ja välillä hyvinkin vilkas pieni poika. Olemme onnekkaita, kun meillä on niin mahtava hoitajatiimi kotona. Ella sisko on päivittäin isona tukena ja apuna ja hän nauttii isosiskoudesta. Muistelimme vasta sisarusten ensitapaamista sairaalassa. Se oli niin koskettavaa, että koko huone purskahti itkuun liikuttuneina. 

Lapset kyllä rikastuttavat elämää niin monella tavalla. Ja uskon, että elämä on täynnä iloa ja ihmeitä, ja lapset ovatkin suuri osa niitä elämän ihmeitä. 

Elämä on erilaista kuin kaksi vuotta sitten. Tylsiä hetkiä ei tule pienen touhunaperon kanssa. Välillä väsyttää oikein urakalla, mutta nautin silti kaikesta; iloista ja haasteista joita perheeni minulle antaa. Niin paljon mahtavia tunteita yhdessä vuodessa ja kaiken takana niin pieni ihminen. ♥ Näissä tunnelmissa toivotan sinulle oikein mukavaa viikonloppua ja palaan taas pian.