Mitä kaikkea meille kuuluukaan ❤

Heippa! Hih ja huh. Aikamoinen rutistus ollut tähän loppuvuoteen. Kerronpa pienesti, että mitä kaikkea tähän viimeiseen pariin kuukauteen on mahtunut. 

Kaikki alkoi siitä kun me bloggaajat päätimme yhdessä aloittaa hyväntekeväisyys kampanjan, joulumieltä paikallisilta paikallisille. Sen ohessa minulla oli myös omia kuvausutöitä ja lehtiartikkeleita, joululaulukeikkoja ym. projekteja.

EDIT. Unohdin täysin, että mehän järjestettiin täällä tiuskassa myös Suomi 100 iltamat. Minä hoidin markkinoinnit ym. valmisteluita, olin myyjäisissä myymässä, esiinnyin kuoron kanssa siinä välissä ja illaksi koristeltiin sali kun iltamat alkoivat. Iltamissa olin myös myyjättärenä, mutta pääsin minäkin tanssilattialle ja meillä "henkilökunnalla" oli niin hauskaa siellä tiskin takanakin! Hih :) Tämä oli myös melko suuri, mutta mahtava projekti tähän loppuvuoteen. 

Mutta suurin muutos meidän arkeen oli se, että minä aloitin työt. Sain soiton pari kuukautta sitten ja minut kutsuttiin työhaastatteluun. Kävin haastattelussa jonka jälkeen minulle ilmoitettiin, että minulle olisi uusi työpaikka Kotkan Lehdossa. Ja näin aloitinkin työt jo joulukussa. Pääsin heti mukaan joulukiireiden vauhtiin ja työtunteja olikin ihan kiitettävästi näin sesonkiaikaan.

Kaiken lisäksi, ennen töiden alkua, olin sopinut ystävieni kanssa, että he voivat tulla meille joulukuun puolessa välissä kylään. He lensivät meille Thaimaasta lauantaina 16.12. ja Anssi haki heidät lentokentältä. Keskiviikko aamuna ennen viittä minä sitten heitin tytöt lentokentälle ja sieltä ajelin takaisin Kotkaan ja suoraan töihin. He matkasivat Tanskaan toisen koulukaverin luo ja sieltä he sitten jatkoivat Italiaan viettämään joulua. Vaikka uni jäi vähiin ja omien työkiireiden vuoksi jouduin delegoimaan perheenjäsenille tehtäviä niin olen niin iloinen, että he pääsivät tänne meidän luo. Sain viettää ihanaa aikaa ystävieni kanssa.

No matter the time or place, or how many years pass by, it´s true friendship that lasts forever and not only our lifetime.

Joulukuu onkin siis edennyt hyvin vauhdilla, mutta sain lopulta itselleni sen joulurauhan sekä kirreettömän ja stressivapaan hetken. 

Keskviikko-lehdessä kirjoitinkin uudenvuoden lupauksista ja lupaukseni vuodelle 2018 on, että lupaan nauttia lähimmäisteni seurasta. Minusta se on tähän kohtaan hyvin sopiva lupaus ❤

Tällä viikolla postilaatikkoon tuli myös iloinen yllätys, jonka olinkin ehtinyt ihan täysin unohtaa. Terassi median toimittaja otti minuun yheyttä marraskuussa ja yhdessä teimme kivan lehtijutun KotiaAarre lehteen. Aiheena tietysti minulle hyvin rakas asia, meidän kierrätyskoti. Käythän nappaamassa itsellesi lehden kaupan lehtihyllyltä. Saan olla ylpeä myös tästäkin projektista.

No mitäs vielä. Tai onhan tässä nyt jo aika reippaasti kaikkea yhdelle kuulle. 

Olen kuitenkin aina ollut sellainen ihminen joka tykkää tehdä ja puuhastella. Mutta siksi myös osaan rauhoittua kotona perheeni kanssa. Kaikki ystäväni tietävät, että jos olen päättänyt, että tänään on kotipäivä niin silloin en poikkea siitä. Tämä pätee myös toisinpäin- Jos olen sopinut ystäväni kanssa menoa, järjestän sen niin, että mitään muita kiireitä ei ole sille päivälle. Silloin voimme mennä fiiliksen mukaa ja kahvitella pari tuntia ja jos tuntuu siltä, ettei se riitä niin sitten hengaillaan vaikka kuusi tuntia. 

Perheen uusi arki on alkanut hienosti. Edvin on iloinen ja reipas päiväkotilainen ja Ella pärjää jo niin omatoimisesti. Hyvin olemme yhdessä pitäneet tämän paketin koossa, vaikka muutoksia tulikin nopeasti. 

Olen hyvin kiitollinen kaikestä tästä. Siitä, että minulla on mahdollisuus puuhastella, tehdä töitä ja myös nauttia perheestäni sekä ystävistäni. Jatkan aina ja ikuisesti puuhastelua ja taiteilen varmasti usean projektin kanssa myös ensivuonna. Katsotaan mitä kaikkea uusi vuosi tuo tullessaan. 

Oikein ihanaa uutta vuotta teille! ❤