09022016



Ulkona sataa, ja mä istun tässä juomassa aamun toista kahvikupillista. Vai onkohan tää jo kolmas? En oo ollenkaan varma, tää harmaus saa mut toimimaan ihan robottina. Pakolliset asiat hoidan, mut mihinkään ylimääräseen ei oo energiaa - kiinnostuksesta puhumattakaan. Haaveilen keväästä, lumettomista kaduista, ensimmäisistä terassikeleistä ja lämmittävistä auringonsäteistä, enkä meinaa aina muistaa että oikeestihan tässäkin hetkessä on ihan hyvä.