a t m


Kello näyttää tällä hetkellä 07:45, ja mä oon ollu jo muutaman tunnin hereillä. Silmäluomet tuntuu vähäisten yöunien takia ihan liian raskailta, suuta polttelee tulikuuma kahvi, ja jalkoja pakottaa eilisen treenin jäljiltä. Päivänvalosta ei oo vielä tietookaan, yks yksinäinen katulamppu sen sijaan loistaa kirkkaana kaihdinten välistä. Sen valo saa mun väsyneet silmät vuotamaan ja joudun kuivaamaan poskia pitkin valuvat kyyneleet hihansuuhun. 

Pesukone hurisee kylppärissä, ja jostain syystä se tuo mulle mieleen lentokoneen äänet. Suljen silmät hetkeks ja kuvittelen istuvani lentokoneen penkissä. Mieleen tulvii salamana kasapäin fiiliksiä ja muistoja. Se tunne, ku oot lähdössä kohti jotain uutta ja tuntematonta, on ihan uskomaton. 

Havahdun takasin nykyhetkeen ja pienessä tokkurassa mietiskelen että se tunne ei näköjään hävinnykään noiden ajatusten mukana. Se on edelleen tuolla jossain mielen perukoilla, se fiilis että mä oon matkalla johonki jännittävään ja uuteen. Ja hemmetti vie, niinhän mä oonkin, en vaan tiedä mihin, mut kyllä mä oon. Me kaikki ollaan.


Se ajatus että mä oon vasta matkalla kohti jotain, on niiin kutkuttava ja jännä ja mielenkiintonen. Loppujenlopuks kaikki täällä on kuitenki vaan väliaikasta ja mä voin vuoden tai parin päästä olla ihan missä tahansa. Mä voin olla siellä vaikka heti huomenna. Enkä mä todellakaan usko että se joku on mikään tietty paikka, vaan mä uskon että se on ihan kokonaisvaltanen fiilis, semmonen, jota ei osaa millään lailla määritellä tai ennustaa tai suunnitella etukäteen. Se vaan tulee sit ku on tullakseen. Ja sit mä oon taas jo matkalla kohti jotain uutta. 

Kello on näköjään siirtyny jo melkein tunnilla eteenpäin ja päiväkin alkaa pikkuhiljaa valjeta. 

ps. Muistakaa laitella kysymyksiä tänne! ♥