höpönlöpön


Ai että miten ihanaa oli tänään istahtaa pöydän ääreen valmis aamupala tarjottimella. Tukka jäi kotoo lähtiessä harjaamatta, päällä oli ensimmäiset käteen osuneet vaatteet ja olo oli yleisesti sekä väsyny että ärsyyntyny, mut se aamupala... Se oli superrrjees. Ja kyllä se oloki siitä sit kummasti koheni, ku sai kupin kahvia naaman eteen. Musta on muuten nykyään tullu just semmonen että en edes suunnilleen herää ennen sitä päivän ensimmäistä kahvikupillista, vaikka aiemmin vannoin just kahvittomuuden nimeen. Hassua.

Mun pitäis kai pikkuhiljaa alkaa vähän siivoilemaan ja järjestelemään tätä huushollia että viikonlopuks olis sit siistiä. Ei vaan tiedättekö yhtään huvittais, istuisin mielummin tässä ja tekisin enyhtäänmitään. Mut eipä taida auttaa itku markkinoilla. Ihanaa viikonloppua hei, palaillaan viimeistään sunnuntaina!