mulla on hyvä näin

Löhöilen sängyllä, syön päivän toista aamupalaa, aurinko paistaa ikkunoista sisään ja mieli on vähintään yhtä kirkas ku toi auringonpaiste tuolla.

Storms don't last forever. Alkaa vähitellen tuntuakin siltä. Fiilikset tasottuu pikkuhiljaa eikä ajatukset oo enää semmosta yhtä isoa sotkua ja myllerrystä - ne selkeytyy päivä päivältä yhä vaan enemmän. Askel kerrallaan, niinhän sitä sanotaan.


Tää koko syksy on ollu täynnä ihan tosi hurjia ja isoja muutoksia, mut tässä sitä vaan edelleen porskutetaan eteenpäin enkä mä kyllä rehellisesti sanottuna vaihtais hetkeäkään pois, koska mä seison edelleen sanojeni takana sen suhteen että kaikesta oppii ja kaikella on tarkotuksensa. Enhän mä olis just nyt tässä näin onnellisena ja vahvana ja viisaana, jos asiat ei olis menny niinku ne on menny.


Sitä aina ajattelee vuoden vaihteen lähestyessä että tänä vuonna on kyllä kasvanu noin niinku ihmisenä enemmän ku koskaan aiemmin ja sit taas seuraavana vuonna miettii samoja juttuja ja naureskelee sille että luuli olevansa niiin viisas, mut mä en usko että tämmöstä näin suurta henkistä harppausta tulee mun kohdalla enää tulevaisuudessa tapahtumaan, koska tää vuosi on oikeesti opettanu mulle niin törkeen paljon.

Itestäni, muista ihmisistä ja elämästä ylipäätään. 

Eniten ehkä kuitenki itestäni. 

Vaikka tiedän olevani vasta ihan alussa tän minä -projektin kanssa, niin uskallan kyllä väittää että aika hyvällä mallilla tää kuitenki on. Paljon on vielä matkaa maaliin, enkä tiedä onko sitä koko maalia edes ikinä missään, mut just nyt mulla on hyvä näin. Aika hemmetin keskeneräsenä, mut kuitenki vahvempana ku koskaan ennen.