OHI ON

Tän kevään tanssikausi meinaan. Ja todennäkösesti myös meikäläisen tanssinopettajahommat, ainakin nyt näin hetkellisesti. Ihan pirun haikee fiilis.

Tässä päivän mittaan on tullu kyllä tirautettua mooonen monta kyyneltä, niin onnesta ku surustakin, enkä mä enää oikein tiedä kumpaa sitä nyt sit olis - onnellinen vai surullinen. Ehkä mä kuitenkin kallistun enemmän ton onnellisen puoleen, niin paljon ihania juttuja ja tapahtumia ja tyyppejä on mahtunu tähän about kuuden vuoden matkaan että turha kai tässä mitään surkeusitkuja on tihrustaa. Ja niinhän se taitaapi mennä että vanhan loppu on aina jonkun uuden alku. Enkä mä siis todellakaan oo tanssista kokonaan luopumassa, en nyt enkä varmaan tyyliin koskaanikinämillonkaan, se on niin tärkee ja iso osa mun elämää, mut nää opettajahommat oli nyt kuitenkin tältä erää tässä (nyyh!). Täytyy sit syksyllä katella että missä muodossa (ja missä päin Suomea!) tanssijutut mun kohdalla jatkuu.

Semmosia mietteitä näin sunnuntai-iltana. Nyt mun on ihan pakko raahautuu vielä suihkuun, ei millään viittis kömpii sänkyyn pää täynnä glitteriä... Möh. No mut joo, tsemiä kaikille alkavaan viikkoon, palaillaan taas!