Sometimes the best thing you can do is not think, not wonder, not imagine, not obsess. Just breathe.

Mä en todellakaan oo mikään hetkessä eläjä - elän aina vähintäänkin seuraavassa minuutissa ja suunnittelen jatkuvasti malttamattomana tulevaa. Onhan se joo ihan kiva että osaa haaveilla ja tehdä pläänejä tulevaisuuden varalle, mut kyllä se olis ihan kiva myös osata välillä päästää kaikista ajatuksista irti ja elää ihan vaan just siinä hetkessä sen kummempia miettimättä. Huomasin eilenkin joogaillessani että ajattelin lähestulkoon taukoamatta sitä mitä seuraavaks on tulossa ja sitä että vaihtuiskohan tää liike jo että pääsis joskus eteenpäinkin. Mitä. Hittoa. Ei vissiin oo ihan se joogan tarkotus.

 


Toi hetkessä elämisen taito on oikeesti semmonen juttu, mitä mä aion tässä pikkuhiljaa, yks askel kerrallaan, alkaa työstämään. Ilman mitään lupauksia tai paineita tai odotuksia, ihan vaan itteäni ja omaa hyvinvointiani varten. Mä haluun oppii relaamaan ja unohtamaan mun kaikki ylianalysointisuunnittelupohdiskelu -ajatukset edes iiihan pieneks hetkeks kerrallaan. Se ykskin pieni hetki olis meinaan mulle aikamoinen suoritus.

 


On muuten aika jännä että vaikka ei niistä uuden vuoden lupauksista pahemmin perustakaan, niin silti tässä vaiheessa vuotta sitä aina tutkii itteään ja omaa toimintaansa kaikista tarkimmin ja miettii että oliskohan siinä omassa elämässä nyt kuuuitenki jotain parannettavaa tai muutettavaa. Ehkä se on se ku kaikki muutkin tai sit vaan yksinkertasesti se että talvisin on kaikista eniten aikaa mietiskellä ja pohtia juttuja. Mä ainakin keväällä ja kesällä viiletän menemään aika huolettomasti enkä mieti mitään sen suuremmin, mut sit taas talven koittaessa ikään ku rauhotun ja syvennyn oikeesti ajattelemaan asioita ja myös itteäni. Sitä minkälainen on ollu, minkälainen nyt on, minkälainen ehkä haluis tulevaisuudessa olla. Mikä on hyvää, mikä taas huonoa, mitä vois muuttaa ja mihin taas ei pysty ite vaikuttamaan ollenkaan.

Niin siis että mä osaan kyllä pysähtyy, mut tavallaan se mun pysähtyminen on sit sitä että analysoin ja pohdin kaikkea, ei niinkään sitä että oikeesti pysähtyisin just tasan siihen hetkeen ja antaisin kaiken vaan olla vähän aikaa. Semmosta mä just kaipaisin, ja semmoseen mä aion myös tästä lähtien pyrkii.