Eteenpäin

Hei, rakas blogini lukija! Olen pahoillani pitkästä hiljaisuudesta. Vaikka en olekaan tilivelvollinen kenellekään tästä bloggaamisesta, koen kuitenkin tarpeelliseksi kertoa, miksi en ole kirjoittanut blogia.

Istun kotona keskellä auringonpaisteista arkipäivää ja palelen hupparista, villasukista ja viltistä huolimatta. Olen kuitenkin huojentunut siitä, että olen kahtena edellisenä yönä saanut nukuttua hyvin. Sitä ei ole tapahtunut koko alkuvuonna.

Sain viime viikolla diagnoosiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan. Verikokeista selvisi, että toinen kilpirauhasarvoista oli viimein mennyt viitearvojen ulkopuolelle, ja oireet viittasivat vajaatoimintaan. Arvelin jo pari vuotta sitten, että tämä sairaus on kehittymässä, mutta arvot olivat vielä viitteiden sisällä.

Voi kuulostaa ehkä vähäpätöiseltä asialta, että veriarvoissa on pientä heittoa. Todellisuudessa hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta heikentää elämänlaatua huomattavasti. Sairaus kun voi oireilla hyvin samalla tavoin kuin työuupumus ja masennus.

Diagnoosi selittää kaikki pikku hiljaa pahentuneet oireet. Pahimpina pidän mielialan laskua ja jatkuvaa uupunutta oloa, kokonaisvaltaista fyysistä ja henkistä väsymystä. Se tuntuu siltä, kuin sinnittelisi jatkuvasti äärirajoilla ja liian vähällä energialla, vaikka pitäisi olla skarppi. Kummallinen aivosumu, jossa ajatus ei juokse kirkkaasti ja asiat unohtuvat ja menevät sekaisin, tuntuu myös aika ahdistavalta, samoin unihäiriöt. (Viluisuuteen on ehtinyt jo tottua.)

Viime kuukausina jaksaminen on riittänyt vain töistä ja perusarjesta selviytymiseen. Lääkityksen kohdilleen saamiseen voi mennä viikkoja tai kuukausia, mutta olen silti toiveikas, että jossain lähitulevaisuudessa on se päivä, jolloin huomaan taas, millaista on ns. normaali elämä. :)

- Karoliina