Hiljaisuuden merkitys

Pääsiäisenä ymmärsin, että täydellinen lepo vaatii hiljaisuutta. Ja mistä sitä hiljaisuutta löytäisikään paremmin kuin metsästä?

Vietin pääsiäisen mökillä, Saimaalla Pihlajasalossa. Kun asuu lähellä keskustaa ja työskentelee melko meluisassa ympäristössä, luonnon hiljaisuus tuntuu hyvältä. Talvi ja kevät kävivät taistelua. Ilma oli melko kylmä. Tuuli pohjoisesta ja satoi lunta. Välillä taas saimme nauttia auringon jo hiukan lämmittävistä säteistä. Saimaa halusi jo vapautua jääpeitostaan ja kumahteli voimakkaasti.

Tuntui pysäyttävältä kävellä lähes hiljaisessa metsässä, jonne kuului vain liikkuvan jään ja lintujen ääni. Voin helposti uskoa niihin tutkimuksiin, jotka korostavat metsän merkitystä ihmisen terveydelle. Metsässä voi tyhjentää mielensä kaikesta siitä melusta ja kiireestä, joka täyttää arjen.

Hiljaisuus, luonto ja lepo (useat päiväunet tuli pääsiäisen pyhinä nukuttua) ovat vastalääkkeitä näihin niinsanottuihin ruuhkavuosiin. Kun aivot piippaavat ylikuormituksesta, pitää mennä metsään ja kuunnella hiljaisuutta. Olenhan sen aina jossain määrin tiennyt, mutta sain siitä hyvän muistutuksen. Ehkä iän myötä introverttipiirteeni alkavat voimistua ja tarvitsen yhä enemmän aikaa palautumiseen.

Luonto (ja pääsiäisen ajan kestänyt pelikielto) oli lapsillekin tärkeää. Jää piti hassua ja vähän pelottavaa ääntä. Metsästä löytyi jännittäviä aarteita, kuten naavaa, kääpiä, huuhkajan sulka, erikoisennäköistä kiveä ja vanhan asutuksen rauniot.

Ehkä kaipaan asumaan kauemmas keskustasta juuri hiljaisuuden vuoksi. Hiljaisuus on mielenrauhaa, hiljaisuus antaa tilaa ajatella, hiljaisuus ruokkii luovuutta.

- Karoliina

Lue myös nämä:

Lomailijan päässä on tilaa luovuudelle

Sosiaalisesti kömpelö vai introvertti?

Saimaan rannalla