(Koti)rakkautta ensisilmäyksellä

Sisustuslehtien kotiesittelyistä on kiinnostavaa lukea syitä, miksi ihmiset ovat päätyneet ostamaan tietyn asunnon. Osa on rakastunut jo ensimmäisessä näytössä asuntoon, osa on mieltynyt asuntoon vasta pitkän järkeilyn ja suunnittelun jälkeen.

Meillä asunnon ostaminen on kummallakin kerralla mennyt saman kaavan mukaan, sekä minulla että miehelläni, onneksi. :) Kun olin astunut ovesta sisään, ensimmäinen spontaani ajatus oli: Tämä on meidän koti. Se tunne oli todella vahva, ja sen jälkeen piti vain yrittää tarkastella asuntoa mahdollisimman tarkasti ja objektiivisesti.

Ensiasuntomme oli rivitalokolmio. Mieheni huomasi myynti-ilmoituksen häitämme seuraavana päivänä. Olimme etsineet asuntoa jo pidemmän aikaa, ja tämä tapaus vaikutti edulliselta ja muutenkin sopivalta. Sovimme esittelyn heti seuraavalle päivälle. Rivari oli rakennettu 1980-luvulla, ja asunto oli täysin alkuperäiskunnossa. Minusta oli kuitenkin heti sisään astuttuani tuntunut, että tämä on meidän. Tarkempi tarkastelu osoitti vielä, että pohjaratkaisu oli loistava. Kaupat taisivat syntyä pikavauhtia.

Nykyisen talomme ilmoituksen huomasin sattumalta, kun se pyöri Etuovi.comin etusivulla. Se ei ollut tullut varsinaisiin hakutuloksiin, koska se ylitti hieman suunnitellun budjettimme. Menimme yleiseen asuntoesittelyyn. Ulkoapäin talo ei ollut mitenkään erityisen kaunis, perinteinen punatiilinen rinnetalo. Pihakin oli pieni. Kun astuin sisään, koin tutun tunteen: Tämä on meidän koti. En ollut varsinaisesti nähnyt edes yhtään huonetta, pelkän eteisen. Eräs ystävä kommentoikin joskus myöhemmin, että talomme on ihan meidän näköinen. Se varmaan tekeekin tästä kodin.

Kaikki pihan istutukset ovat edellisten asukkaiden aikaansaannoksia.

 

Jyrkkään rinteeseen laitetttiin naapureiden kanssa köysi, jonka avulla lasten on helpompi kiivetä hakemaan kavereita leikkimään.