Mitä kuuluu mökkiprojektille?

Pääsiäisenä, kotimatkalla Savonlinnan-mummolasta, kävimme pitkästä aikaa katsomassa tulevaa työmaata, johon pitäisi jossain vaiheessa nousta pieni kesämökki. Tontti, joka on kuulunut isovanhemmilleni, sijaitsee Juvan Koikkalassa, pienessä mutta vireässä kylässä, jonka maineikkaalla kesätorilla on vieraillut jopa Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolisonsa kanssa. :)

Ostimme tilan vanhemmiltani yhdessä miehen veljen kanssa, koska halusimme tärkeän paikan säilyvän ja koska ilmeisesti meillä täytyy olla koko ajan jotakin tekemistä. Aika näyttää, oliko tässä päätöksessä mitään järkeä, mutta kaiken pohdinnan jälkeen tuntuu siltä, että teimme ihan oikean ratkaisun. Aiempi postaus aiheesta löytyy täältä.

Talon pihamaalla oli lunta vielä aika reippaasti, mutta kiertelimme katselemassa taloa, vanhaa navettaa ja metsää. Lapset söivät mummin tekemiä eväitä talon rappusilla.

Tänä keväänä on tarkoitus päästä siivoamaan tuota keltaista rakennusta, jossa on ollut aikoinaan navetta, lampola ja ulkosauna. Kun asuintaloon on tehty laajennus 70-luvulla, ulkosauna on jäänyt pois käytöstä. Ajattelimme, että tuon vanhan saunan voisi kunnostaa ja ottaa uudestaan käyttöön.

Vietin lapsena, varsinkin kesäisin, pikkusiskoni kanssa paljonkin aikaa mummolassa, ja koko paikasta on jäänyt todella hyvät muistot. En muista, että olisimme siskoni kanssa juoksennelleet metsissä (niin kuin toisessa mummolassa), koska mummo oli todella huolehtivainen ja pelkäsi varmaan, että meille sattuu jotain.

Kävimme kuitenkin mummon kanssa aina kyläkaupassa ostamassa herkkuja ja joskus kävimme kylässä sukulaisrouvan luona. Kävelymatka sinne ei ollut kovin pitkä, mutta meillä oli aina mukana eväät, jotka syötiin jossakin matkan varrella. Kerran paluumatkalla alkoi sataa, ja mummo laittoi muovipussin päähän hatuksi, etteivät kiharat mene pilalle. Siskon kanssa naurettiin melkein koko kotimatka.

Ukko puuhasteli jatkuvasti jotakin ja pysähtyi yleensä vain syömisen ja tv-uutisten ajaksi. Joskus uutiset tai urheilukisat saivat aikaan ärhäköitäkin kommentteja. Hänellä oli meille lapsille aina varattuna karkkipussit. 

Isovanhempani ovat jo kuolleet ja heidän talonsa joudutaan purkamaan. Tuntuisi silti jotenkin väärältä luopua tuosta paikasta, kun meillä kerran on mahdollisuus pitää se. Jatkuvuus ja juuret ovat tärkeitä. Minusta on mukavaa kertoa omille lapsilleni isomummosta ja -ukosta, joita he eivät ehtineet tavata. Aika värikkäitä tarinoita heistä onkin kerrottavana. :)