Pitäisikö jo valmistautua jouluun?

Kauppareissulla käydessä ei ole voinut olla huomaamatta, että kohta on joulukuu. Suklaarasiapinot melkein vyöryvät päälle ja Frozen-tavaraa on vähän joka nurkalla. Blogeissa valmistaudutaan jouluun: esitellään huonekuusia ja itsetehtyjä joulukoristeita ja asetellaan kaamosvaloja. Tai tunnelmavaloja, kausivaloja. Rakkailla ja vihatuilla kapineilla, joita jouluvaloiksikin kutsutaan, on nykyään monta nimeä. 

Meille ei ole valoja vielä aseteltu. (Ne pitäisi kyllä ostaa ensin, sillä ainoat hajosivat viime talvena.) Meillä valojen laittaminen on ajoittunut joulukuun alkuun, ensimmäisen adventin tienoille. Ja sehän lähestyy, eli valo-ostoksilla on varmaan pian käytävä. Kynttilöitä on polteltu sisällä ja terassin lyhdyssä. Otin vanhan Ikean maljakon uusiokäyttöön olohuoneeseen vähän isommaksi tuikkukupiksi. Maljakko muistuttaa vähän jäälyhtyä. 


Vaikka olenkin ihminen, joka tykkää suunnitella asioita, yllätyn joka vuosi siitä, että joulu on jo niin lähellä. Joulukorttien lähettämisessä olen aina myöhässä. Aika usein kortit jäävät siis lähettämättä. Kun itse saamme kortteja, joiden askarteluun tai teettämiseen on nähty vaivaa, tulee vähän huono omatunto. Lahjat päätän hankkia joka vuosi hyvissä ajoin, mutta aina ostokset jäävät viime hetkeen. Joulunalusaika on kyllä koulumaailmassa aika kiireistä, ja työasiat pyörivät päässä ja tulevat välillä kotiinkin. Tänä vuonna en edes yritä lähettää kortteja, voin tunnustaa. Kohdistan jäljellä olevan energiani nyt johonkin muuhun kohteeseen. Anteeksi sukulaiset ja ystävät, taas. 

Kun poika oli kolmevuotias, päätin reippaana tehdä hänelle itse joulukalenterin. Porraskaiteeseen oli aseteltu 24 pientä pussukkaa, joissa odotti joka aamu jokin pieni yllätys. Kokemuksesta oppineena voin melkein vannoa, etten yritä samaa enää toista kertaa. Illalla saatoin säpsähtää hereille puoliunesta, kun olin unohtanut viedä yllätyksen paikalleen. Joskus piti lähteä ostamaan yllätystä myöhään illalla, kun en ollut sitä muistanut hankkia aiemmin. Ja kun poika sattuu olemaan siitä harvinainen lapsi, ettei hän syö karkkia eikä varsinkaan suklaata, yllätyksissä piti käyttää kekseliäisyyttä. Viime vuosina meillä onkin suosittu Lego-joulukalentereita. 

Joulukoristeita, pääasiassa lasten tekemiä, meille asetellaan vasta vähän ennen joulua, itsenäisyyspäivän jälkeen. Joulukuusi tuodaan sisälle aatonaattona ja koristellaan aattoaamuna. Jotkut haluavat nauttia kuusesta mahdollisimman pitkään ja laittavat kuusen jo hyvissä ajoin, mutta meille tuo jouluaattoaamun koristelu on periytynyt omasta lapsuudestani. Meillä kuusi karisee melkein aina (emme muutenkaan loista kasvien hoitajina), joten neulassatoa en jaksa katsella paria viikkoa pidempään.

Äitini tekee meille piparkakkutalon, on tehnyt jo minun lapsuudestani asti. Se toimiikin hienona koristeena olohuoneessa, ja se joutuu syödyksi vasta uudenvuodenaattona. Muistan omasta lapsuudestani, että uuttavuotta odotettiin siskon kanssa vesi kielellä. Kun oltiin käyty katsomassa puolenyön aikaan raketit, päästiin herkuttelemaan. :) Omille lapsille piparkakkutalon jakaminen ei tuota ongelmia. Toinen syö piparit, toinen karkit.

Jouluruuat tehdään ja ostetaan yleensä porukalla, keitä sattuu milloinkin joulunvietossa olemaan mukana. Tarkoitus on, ettei kenenkään tarvitsisi stressata liikaa syömisistä. Tosin suurin osa valmisteluista jää aina meidän supermummolle eli minun äidilleni, jolta kaikki ruuat hoituvat jo vuosien rutiinilla. Odotan kyllä myös innolla jo siskoni (josta on kehittynyt aikamoinen leipuri) leivonnaisia. 

Mutta siis, mitä pitikään tehdä? Muistilistaa joulukuulle:

- Osta jouluvalot. 

- Ripusta jouluvalot.

- Osta lahjat.

- Sovi, kuka hoitaa mitkäkin ruuat.

- Etsi joulukoristeet ja laita ne paikoilleen.

- Osta kuusi.

- Siivoa. (Onneksi isompi siivous tehtiin ennen valmistujaisjuhlia, wuhuu!)

- Muista opettajaa ja päiväkodin työntekijöitä. 

- Joulupukki

Miten teillä muilla jouluvalmistelut etenevät? Oletko innokas jouluihminen vai otatko rennosti, matalalla profiililla?

P.S. Pakkanen, tule takaisin!

Äiti saa lumipesut.