Stressin anatomia

Valehtelisin jos väittäisin, etten tuntisi itseäni tällä hetkellä stressaantuneeksi. Kevät on ihanaa aikaa, mutta kaikenlaiset siihen liittyvät kiireet yhdistettynä omaan, jo hiemaan väsähtäneeseen olotilaani saavat aikaan stressiä. Koemme stressiä eri syistä, ja se myös ilmenee eri tavoilla. En ole tutkinut aihetta kovinkaan paljon, mutta omasta elämästäni olen oppinut jo yhtä ja toista.

Opiskeluaikana tunsin usein stressiä, sillä opiskelutahtini oli aika nopea. Minulla oli ajoittain rytmihäiriöitä. Kun sairastuin flunssaan, en malttanut levätä vaan kävin luennoilla ja puuhasin muuttoa. Palkaksi suorittamisestani sain keuhkokuumeen. Jos saisin puhua kaksikymppiselle itselleni, käskisin itseäni rauhoittumaan ja ottamaan rennommin. Enpä onneksi tiennyt silloin, että kokemani stressi oli pientä siihen verrattuna, mitä se myöhemmällä iällä voi olla. 

Postausta miettiessäni sain ensiksi mieleeni otsikon. Aloin miettiä otsikon merkitystä. Anatomiahan tarkoittaa rakennetta. Huomasinkin sitten pohtivani oman stressini rakennetta. Mistä stressi koostuu?

Koen, että stressi koostuu omalla kohdallani kolmesta osa-alueesta, joita ovat:

1) Työ. Työ on usein palkitsevaa, mutta se on myös kuormittavaa. Pidän siitä, että työ on haastavaa, mutta toisinaan haasteet tuntuvat ylivoimaisilta. Varsinainen opetustyö on mukavaa eikä niin kovin stressaavaa. Sen perustyön ympärillä on valtava määrä pieniä muistettavia ja organisoitavia asioita, jotka usein kuormittavat enemmän kuin perustyö. Joskus työhön liittyy myös huolta jostakin oppilaasta, ja asia saattaa vaivata kotonakin. Työstressiä helpottaa oman työn hyvä suunnittelu ja sen tiedostaminen, että kiire on yleensä ajoittaista. Mukava työyhteisö on myös tärkeässä roolissa.

2) Arjen organisointi. Arkielämässä, työn ulkopuolella, on nykyään paljon enemmän muistettavaa ja hoidettavaa kuin opiskeluaikana. Koululaisen ja päiväkotilaisen aikatauluista, harrastuksista ja muista asioista huolehtiminen ei olekaan niin helppoa kuin joskus kuvittelin. Miehen vuorotyö tuo oman haasteensa tähän yhtälöön, mutta iltavuorot ja arkivapaat ovat joskus myös apuna arjen pyörittämisessä. Asioiden sujumista helpottaa selkeä ja tarkka viikkokalenteri sekä ennakointi. Meillä onneksi apuna ovat myös isovanhemmat. 

3) Isommat huolet. En keksinyt tälle kolmannelle osa-alueelle mitään napakkaa nimeä. Nämä isommat huolet voivat olla rahahuolia, pelkoa omasta tai läheisen sairaudesta tai jaksamisesta tai vaikkapa epävarmuutta tulevaisuudesta. Ne ovat mustana pilvenä yläpuolella leijuvia asioita, joita ei voi ratkaista sillä, että tekee hyvän aikataulun tai päättää vain relata.

Stressiin reagoidaan yksilöllisesti. Minä huomaan stressaantuneeni yleensä vasta silloin, kun oireet ovat jo fyysisiä. Saatan kärsiä rytmihäiriöistä, rinnassa on puristava tunne, puren yöllä hampaita yhteen, päätä särkee. Syke on korkealla ja aivosumu vaivaa. Saatan tuijottaa kalenteria ymmärtämättä siitä mitään.

Henkiset oireet ovat oma lukunsa. Kun on väsynyt, pinna on lyhyt. Hermo menee pienemmistäkin asioista. Pahinta on kuitenkin tunne, ettei riitä: kun tuntee olevansa huono äiti, surkea vaimo ja epäonnistunut opettaja.

Kaikki meistä varmasti tietävät, että pitkään jatkunut stressi on terveydelle haitallista. On vaikea sanoa, milloin pitkäkestoinen stressi muuttuu uupumukseksi. Uskon olleeni viime keväänä jo ainakin hyvin lähellä sitä. Haastavat työolot, vuosia jatkunut epävarmuus työtilanteesta ja ne isommat huolet olivat ilmeisesti liikaa. Hakeuduin työterveyteen, koska koin olevani aivan loppu. Jokaisen pienenkin asian suorittaminen tuntui valtavalta ponnistukselta. Lääkärin vastaus tilanteeseeni oli: "Kannattaa vaihtaa työpaikkaa tai alaa." Tajusikohan se tyrmistyneen ilmeeni? Kävin kerran myös työpsykologilla, joka totesi: "Ei tässä varmaan mitään suurempaa huolta ole. Opettajat ovat yleensä tähän aikaan vuodesta väsyneitä." Kiitos ja hei. Kesäloma onneksi tuli ja pelasti. Juhannuksen tienoilla tunsin olevani jo aika hyvässä kunnossa.

En ole paras sanomaan, miten stressistä selviää. Teoriassahan se on helppoa. Mieti käytännön keinoja, joilla voisit helpottaa elämääsi ja vähentää stressiä. Älä kuvittele olevasi korvaamaton työpaikalla. Elämä heittää eteen joskus vaikeita tilanteita, joita et itse voi ratkaista, mutta niitä kannattaa käsitellä. Jos ei selviä yksin, kannattaa hakea apua ja toivoa, että sitä saa. Keskity enemmän niihin asioihin, jotka tuottavat iloa sinulle.

Käytännössä oma stressinselätyskeinoni on asioiden priorisointi. Hoidan työasiat hyvin ja rivakalla otteella seuraavat pari viikkoa. Muistan kuitenkin levätä tarpeeksi ja tehdä kivoja asioita. Blogin kirjoittamisen lasken näihin kivoihin asioihin, sillä siitä en ole ottanut paineita. Ikkunoiden peseminen ja kesäkukkien laittaminen saavat odottaa, samoin isommat siivoukset. Tästä johtuen kotikuvia ei paljon ole näkynyt viime aikoina eikä varmaan hetkeen näy. Muistutan itseäni, että kohta alkaa loma. (Ja ei kyllä pitäisi katsoa jääkiekkoa!)

Valoisaa, lämmintä ja stressitöntä viikkoa!

- Karoliina, kaksi viikkoa kesälomaan