Uusi arki

Arki iski tällä viikolla tajuntaan kuin moukari. Kello kuuden herätyksiä, kalenterin täyttyviä päiviä, päiväkodin vaaterumbaa ja tottelematonta kontaktimuovia. Myös muutos leppoisasta lomasta ja rauhallisesta opetuksen suunnittelusta vauhdikkaaseen ja äänekkääseen kouluarkeen vaatii aina totuttelua. Töihinpaluu oli kuitenkin siinä mielessä helppo, että kaipasin jo rutiineja päiviin. Pelkäsin vain vähän sitä, kuinka saan unirytmin käännettyä kohdalleen, mutta pelko oli aiheeton. Olen joka ilta ollut ihan valmis unille jo yhdeksän aikaan.

Arkeemme tuli samaan aikaan toivottu muutos, kun mies vaihtoi vuorotyön päivätyöhön. Saimme säännöllisemmän elämänrytmin, enemmän koko perheen yhteistä aikaa iltaisin ja tietysti vapaat viikonloput. Olen tästä tosi iloinen!

Suuntasimmekin perjantaina mökille nauttimaan luonnosta ja hiljaisuudesta ensimmäisen varsinaisen arkiviikon päätteeksi. Matkalla saimme tietää Turussa tapahtuneista puukotuksista. Monelle suomalaiselle tuli tunne, ettei mikään ole enää ennallaan. Paha on viimein yltänyt tännekin.

Olen joskus herkkä vatvomaan mielessäni tällaisia tapahtumia (etenkin lasten syntymän jälkeen, toisaalta olen oppinut välttelemään traagisia uutisia), joten olin tyytyväinen, että olimme menossa mökille ja luvassa oli mukavaa tekemistä. Käytiin kesän ensimmäisellä veneajelulla (elokuussa!) ja retkeiltiin Raintsaaressa. Parasta lepoa on se, kun saa kuunnella tuulta ja aaltoja ja hengittää metsän ja järven tuoksua. Sinne ei ihmisten pahuus ulotu.

"Pitelen kiveä kädessä / tähtien sisällä syntynyttä / kysyn siltä / kun tiedän niin vähän //" (A.W. Yrjänä, Materian sydän, kokoelmasta Arcana)

Sydämellistä uutta viikkoa!

- Karoliina