Voi blogi minkä teit

Koulullamme kävi eilen mielenkiintoinen kaksikko, Duudsonien Jarppi ja HP, jotka puhuivat mm. unelmista ja määrätietoisesta työskentelystä unelmien saavuttamiseksi. Voisi kai sanoa, että tämä blogini oli jonkinlainen pieni unelma, jonka toteutin pitkän harkinnan jälkeen. Eihän tämä ole verrattavissa tv-sarjoihin tai Amerikan valloitukseen, mutta eipä unelmien koolla olekaan väliä.

Jos on valmis tekemään töitä unelmansa eteen, niin usein se väkisinkin muuttaa ja kehittää ihmistä. Aloin pohtia sitä, miten blogin kirjoittaminen on vaikuttanut minuun. Bloggaaminen, näin pienimuotoisestikin ja harrastuspohjalta, on mm. pakottanut minua pois omalta mukavuusalueeltani.

Olen aiemmassa postauksessani kertonut olevani introvertti ihminen, ja introvertti tyyppihän kokee sosiaaliset tilanteet usein haastavina ja raskaina. Olen kuitenkin muun muassa lähtenyt tuntemattomien (mutta hirmuisen mukavien!) ihmisten kanssa bloggaajatapaamiseen. Lappeenrantaan asti. Arki-iltana. Minä, joka viihdyn mielelläni kotona ihan perheen kesken. Ja mukavaahan siellä oli. Onneksi lähdin. 

Bloggaajan elämä on kuoharilasien kilistelyä? Pikemminkin maitoa ja makaronilaatikkoa.
Pandora After Work -ilta Sunisella Lappeenrannassa.

Olen myös aina ollut aika huono pyytämään apua. Jarppi totesikin puheessaan, että suomalaiset ovat maailman parhaita auttamaan mutta maailman huonoimpia pyytämään apua. Olen tutustunut blogin ansiosta pariin mukavaan yhteistyökumppaniin ja pyytänyt heiltä apua. Se ei ollut helppoa (koska en halua olla kenellekään vaivaksi), mutta toivon, että olen voinut olla myös heille avuksi. Mieleeni on jäänyt valokuvaaja Antti Karppisen neuvo bloggaajatapaamisessa Kuopiossa. Hän sanoi, että ihminen voi verkostoitua ja menestyä auttamalla muita. Tämä on varmasti totta, ja siihen olen itsekin pyrkinyt. Tee palvelus, laita hyvä kiertämään, niin se kiertää takaisin luoksesi.

Olen ollut aina aikamoinen perfektionisti monissa asioissa. Kirjoittaminen on yksi niistä. Olen joutunut kuitenkin luistamaan täydellisyyden tavoittelusta, sillä ensinnäkin ymmärrän omat rajalliset kykyni. En osaa valokuvata kovin hyvin, enkä ole vielä löytänyt omaa persoonallista ilmaisutapaani. Toiseksi, aikaa ei ole rajattomasti. Kun käy päivisin töissä ja illat ovat enimmäkseen perheaikaa, ei voi viilata tekstejä loputtomiin ja keksiä raikkaita kielikuvia, jos haluaa jonkinlaiset yöunetkin. Tässä on aikamoinen ristiriita, sillä haluaisin kehittyä sekä kirjoittajana että kuvaajana.

On ollut pakko oppia siihen, ettei lannistu, vaikka jokin omasta mielestä hyvä postaus ei kerää kummoisesti lukijoita. Sitä voi aikansa kieriskellä itsesäälissä ja miettiä, pitäisikö lopettaa koko homma, mutta loppujen lopuksi täytyy tehdä sitä, mikä tuntuu omalta. Minä haluan kirjoittaa kodista, sisustamisesta ja remontoinnista, vaikka näiden aihepiirien postaukset eivät olekaan luetuimpia. Mikään keittiöhengetär en todellakaan ole, ja siksi onkin surkuhupaisaa, että luetuimman postaukseni aihe on omenapiirakka.

THE omenapiirakka

Blogi on sellainen harrastus, joka kulkee ajatuksissa vähän väliä mukana. Usein tulee mietittyä, kirjoittaisinko tästä tai tästä blogiin ja otanko tästä nyt kuvia. Aika paljon tulee pohdittua sitä, mitä haluan ja voin laittaa blogiin. Läheisteni yksityisasiat eivät sinne kuulu. Lapsista kirjoitan aika varovaisesti, koska aina kun kirjoittaa toisesta ihmisestä, rakentaa hänestä eräänlaista, usein varsin kapeaa, kuvaa ulkopuolisille. Mietin myös omien asioideni kertomista ammattini takia. Vaikka oppilaat eivät juuri olekaan kommentoineet blogijuttujani (sisustusjutut ovat heistä varmaan aika tylsiä), en silti halua elämäni olevan syynäyksen kohteena.

Pakollinen ruokakuva (Bistro Vileestä, mainio paikka, loistava ruoka).

Palataanpa vielä hetkeksi unelmiin. Blogin kirjoittaminen on nostanut pintaan myös vanhoja unelmia, kirjoittamiseen liittyviä. Olisi hienoa oikeasti opiskella kirjoittamista ja saada joskus julkaistuakin jotakin, oli se sitten faktaa tai fiktiota. Duudsoneilla kesti kuusi vuotta lyödä läpi Jenkeissä. Ei kai tässä vielä ole kiire.

- Karoliina

Suunnitelmia, niitähän riittää. Toteutus?
Maailman huonoin selfieiden ottaja MAD Design Outletissa. Miten jonkun mielestä on luonnollista ottaa kuvia itsestään?!