18. luukku

Joulu on taas, joulu on taas,
kattilat täynnä puuroo.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa
vatsansa täyteen puuroo.

Joulu on taas, joulu on taas,
voi, kuinka meill´ on hauskaa!
Lapsilla on, lapsilla on
aamusta iltaan hauskaa.

Riisipuuro kuuluu mielestäni ehdottomasti jouluun. Ja sinne se yksi manteli. Jonka mielellään minä saan...

Eräänä jouluna, varmaan vuonna 1988 (olin 8 -vuotias), söin riisipuuroa todella monta lautasellista, koska KUKAAN ei ollut saanut sitä mantelia siitä isosta puurokattilasta. Pöydän ääressä istuivat siis äitini, isäni, veljeni ja minä. Siinä neljännen lautasellisen kohdalla olin jo aivan ähkynä, mutta olin vielä ottamassa lisää, koska halusin sen mantelin! ilmeisesti näytin jo vähän pahoinvoivalta ojentaessani lautasta äidilleni, koska silloin veljeni näytti, naama virneessä, lautasensa reunalla olevan mantelin. Hän oli saanut sen jo minun ensimmäisen lautaselliseni aikana, eikä ollut kertonut mitään! EEEEEEEIIIIII!!!! Vatsaani koski, koska olin syönyt niin paljon! Ja ruokajuomana minulla oli vielä Vichyä! Että otti päähän (ja mahaan) ! Huijata nyt tuolla lailla omaa rakasta pikkusiskoaan! Hävytön! Sen joulun jälkeen on tullut kyllä tarkistettua kaikkien lautasten reunat ihan vain varmuuden vuoksi..

No en kuitenkaan saanut mitään riisipuurokammoa, se on ihan superhyvää edelleen! Ja tänä vuonna minä saan sen mantelin... :)

Love life

Kiti